Kun minut oli kutsuttu puhumaan nuorille toimittajille journalismin ihanteista ja realismista, kaivoin esiin kansainvälisen Worlds of Journalism Study -kyselyn, johon oli vastannut 450 suomalaista toimittajaa. Vuosina 2021–2022 kerätyt tulokset kertovat, millaista nuorten toimittajien ajattelu on nykyisin.
Alle kymmenen vuotta alalla toimineista toimittajista 38 prosenttia pitää yhteiskunnallisten muutosten ajamista erittäin tai melko tärkeänä tehtävänä. Yli 30 vuotta alalla toimineista niin ajattelee 19 prosenttia. Maailmanparantaminen oli naisille tärkeämpää kuin miehille. Tärkeitä edistettäviä asioita olivat esimerkiksi rauha, suvaitsevaisuus ja vähemmistöjen oikeudet.
Kuulun itse yli 30 vuotta alalla toimineisiin, enkä tiedä, miten kysymykseen vastaisin. Vaikuttamisen halu oli varmasti tärkeä syy siihen, että minusta tuli journalisti, eikä se ole minnekään kadonnut, mutta muuttunut se on. Joko asiat ovat osoittautuneet monimutkaisemmiksi tai minä yksinkertaisemmaksi, mutta maailma on kehittynyt eri tavalla kuin nuorena kuvittelin.
Kannatin monia samoja asioita kuin nuoret nykyään: rauhaa, ympäristöä, vähemmistöjen oikeuksia. Kannatan niitä yhä, mutta monessa asiassa keinot ovat matkan varrella muuttuneet. Rauhaa puolustetaan tässä ajassa aseistamalla Ukrainaa ja ympäristöä suojellaan päästöttömällä ydinvoimalla.
”Monessa asiassa keinot ovat matkan varrella muuttuneet.
Pahoista asioista ei ole tullut hyviä, mutta niistä on tullut pienempiä pahoja, joka on käytännössä joskus melkein sama asia. Ainakin sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole taipumusta minkäänlaiseen fundamentalismiin, kuten itselläni ei ole koskaan ollut.
Ajan henki ratkaisee väistämättä pitkälti sen, millaisia asioita hyvää tarkoittavat nuoret päätyvät ajamaan – ja kuinka syvä puna poskillaan he joutuvat myöhemmin nuoruuttaan muistelemaan.
Tällaisista asioista olin nuorille kollegoille valmistautunut puhumaan, mutta kävi ilmi, että he tarkoittivat ihanteilla paljon käytännönläheisempiä asioita: sitä, että he voivat ansaita elantonsa tekemällä perinteistä journalismia eivätkä seistä data-automatiikan hihnan ääressä pakkaamassa uutisia Putinista tai terveyspeloista.
Se oli hyvä muistutus maailman menosta. Nuorelle minälle Helsingin Sanomat, Yleisradio ja muut isot mediatalot olivat sananvapauden monopoleja ja vallan linnakkeita, mutta nyt perinteisestä journalismista on tullut uhanalaista ja siksi arvokasta – maailmanparannusta ihan jo itsessään.
Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.