Pääkirjoituksessa (HS 7.4.) kerrottiin, että jopa 40 prosenttia Suomen taiteilijoista on vaihtanut ammattia tai harkinnut alan vaihtoa vuoden sisällä viitaten Taiteen edistämiskeskuksen ja Cuporen tuoreeseen barometriin. Pääkirjoituksessa myös arveltiin, että taiteilijuus olisi työmarkkinoiden kannalta hyvin erikoislaatuinen ammatti. Toisin kuin pääkirjoituksessa mainittiin, barometrikyselyyn vastanneet ammattitaiteilijat edustivat myös muita kuin apurahansaajia. Vastaajien joukko koostui hyvin erilaisissa asemissa työskentelevistä ammattitaiteilijoista.
Taiteilijuus ei ole erikoislaatuinen ammatti – tai itsessään ongelma. Suurin osa taiteilijoista on korkeakoulutettuja kuten muutkin eri alojen asiantuntijat. Taiteilijat ja kulttuurialan freelancerit ovat edelläkokijoita työn käsitteen ja työmarkkinoiden muuttuessa. Alan freelancerit ovat jo vuosikymmeniä havainneet alusta- ja pätkätyölle tyypilliset sosiaaliturvaan heijastuvat ongelmat, joihin muilla toimialoilla vasta heräillään.
Keskeinen haaste on se, että useimmilla taiteen ammattilaisilla on yhtä aikaa monta työmarkkina-asemaa: palkkatyö, yrittäjätyö, apurahat. Barometrikyselyn vastaajista vain kolmanneksella oli ollut vuoden aikana yksi työmarkkina-asema. Muut olivat työskennelleet kahdessa tai useammassa työmarkkina-asemassa. Eri lähteistä toimeentulonsa saava taiteilija joutuu muun muassa vakuuttamaan työtään päällekkäisissä eläkejärjestelmissä. Erilaisia työmarkkina-asemia on vaikea sovittaa yhteen, mikä johtaa sosiaaliturvaongelmiin.
”Työtä tehdään paljon, mutta eläkekertymä jää pieneksi.
Taiteilija-yrittäjistä jopa 62 prosenttia oli kohdannut ongelmia sosiaaliturva-asioissa. Pätkittäisissä työsuhteissa työskentelevistä freelancereista 65 prosenttia ja kaikista taiteilijoista yli puolet oli kohdannut ongelmia työttömyysturvan kanssa. Taiteilijoiden halukkuus työllistyä yrittäjänä on viime vuoden aikana laskenut seitsemään prosenttiin vuoden takaisesta yhdestätoista prosentista. Yrittäjyydestä kiinnostuneetkin taiteilijat viestivät avovastauksissa, että suurin este yrittäjyydelle on yrittäjien heikko sosiaali- ja työttömyysturva.
Taiteilijoiden huoli eläkkeen tasosta oli yleistä. Työtä tehdään paljon, mutta eläkekertymä jää pieneksi. Ansioituneiden taiteilijoiden pientä työeläkekertymää onkin jouduttu paikkaamaan apurahan kaltaisilla valtion ylimääräisillä taiteilijaeläkkeillä. Vuosittain vain noin kymmenen prosenttia hakijoista saa eläkkeen.
On tärkeää lisätä taiteilijoiden mahdollisuuksia normaaliin palkkatyöhön, esimerkiksi muuntamalla kilpailut ja määräaikaiset työskentelyapurahat ansiotulon muotoon, kuten Suomen Akatemian tutkijoilla. Olisi myös keskeistä tehdä selvitys apurahansaajien asemasta yleensä. Verottomia apurahoja – muun muassa taiteilijoille, urheilijoille ja säätiötutkijoille – maksettiin vuonna 2020 yhteensä 215 miljoonaa euroa.
Tulevalla hallituskaudella on nopeutettava erityisesti itsensä työllistäjien, alustatyöntekijöiden ja yrittäjien aseman parantamista tukevia sosiaaliturvaratkaisuja. Ne parantaisivat samalla myös taiteilijoiden asemaa. Erillisratkaisut vain heikentävät taiteilijoiden asemaa pitkällä aikavälillä.
Paula Tuovinen
johtaja, Taiteen edistämiskeskus
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.