Ville-Juhani Sutisen essee kirjallisuuden merkkiteosten nurjasta aikalaisvastaanotosta (HS 26.4.) antaa aihetta muistutuksille.
On turhauttavaa, että muutamaa (tässä tapauksessa osin virheellistä) tiedonjyvää ja kontekstistaan irrotettua sitaattia käytetään ikään kuin ”teorian” todentamiseen. Sutinen antaa ymmärtää, että jotkut kirjailijat, kuten Volter Kilpi tahallaan kirjoittavat ”aikalaisten hylkäämää Suurta Romaania”. Ajatus itsessään on outo, mutta sen perustelu väärillä tiedoilla erityisen arveluttavaa.
Sutisen jutussa mainitaan, että Kilven Alastalon salissa -teosta myytiin kirjailijan elinaikana vain muutama sata kappaletta. Tämä ei pidä paikkaansa. Kyseisen teoksen kahta nidettä myytiin noin vuoden kuluessa niiden ilmestymisestä kumpaakin noin 1 000 kappaletta. (Kilpi kuoli kesäkuussa 1939. Toukokuussa 1935 myyntitilanne oli: I nide 1 020 ja II nide 810. Myös vuonna 1934 ilmestynyttä Pitäjän pienempiä oli tässä vaiheessa myyty runsas tuhat kappaletta.) Sinänsä pelkkien lukujen maininta ei tietenkään anna lukijalle kontekstia, sillä kuinka moni meistä voi sanoa tietävänsä, paljonko kaunokirjallisia teoksia myytiin keskimäärin 1930-luvulla. Tietenkin Sutisen teoriaa tukee paremmin se, että Alastalon salissa ei olisi lainkaan kiinnostanut aikansa lukijoita.
Mikään markkinakuningas Kilpi ei todellakaan ollut, ja myyntiluvut olivat selvä pettymys, mutta ei hän heti Alastalon salin kirjoitettuaan ollut käsittääkseni katkeroitunut vaan päinvastoin kirjoitti suurella palolla seuraavaa teostaan. Kun hän epäili, että aikalaiset eivät ehkä häntä ymmärtäisi, hän oli itse asiassa realistinen, mutta ei elätellyt ”suloisen koston ajatuksia” toivoessaan tulevien sukupolvien ymmärtävän paremmin.
Kilpi kävi läpi rankkoja pettymyksen tuntoja vasta hieman myöhemmin kirjoittaessaan viimeisiä teoksiaan Kirkolle ja Suljetuilla porteilla, kunnes hän taas ennen kuolemaansa suhtautui omaan tuotantoonsa valoisan hyväksyvästi, sen tietyt haasteetkin ymmärtäen. Tuo tunnettu kontekstistaan irrotettu ”tuleville suomalaisille sukupolville” -sitaatin kirjoittaminen ilmaisee käsittääkseni Kilven pettymyksen 1930-luvun alun ilmapiiriin Suomessa kaikkine kiihkeine poliittisine aatteineen. Modernismi oli ajan äärioikeistolle vierasta ja Kilpi oli esiintynyt julkisuudessa Akateemista Karjala-seuraa ja sen kaltaisia liikkeitä vastaan, muttei myöskään kuulunut vasemman laidan tukijoihin.
Tahdoin kommentoida asiaa, koska olen kirjoittamassani elämäkerrassa Volter Kilvestä (SKS, 2022) kamppaillut näiden kysymysten parissa. Kenties yllättäen Sutisen teksti teki vanhanaikaisen, menneisiin käsityksiin jämähtäneen vaikutuksen. Tarkoitus oli varmaan päinvastainen. Toisin kuin Sutinen antaa ymmärtää, kirjailijat kirjoittavat omille aikalaisilleen, vaikkei heitä aina ymmärretä, ja romaanista voi tulla ”suuri” vain, jos ainakin jälkipolvet ymmärtävät.
kulttuurihistorioitsija, Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin
