Lääkäreitä puuttuu sekä avohoidosta että sairaaloista ja hoitojonot ovat monin paikoin pitkiä. Ratkaisuksi tarjotaan lääkärien koulutusmäärän kasvattamista.
Lääketieteellisten tiedekuntien sisäänottoa onkin kymmenen vuoden aikana lisätty neljänneksellä. Lääkäreitä valmistuu vuosittain yli 700, ja lisäksi noin 200 suomalaista lääkäriä valmistuu ulkomaisista yliopistoista. Vuodesta 2000 työikäisten lääkärien määrä on kasvanut 40 prosenttia. Heitä on nyt noin 22 000 ja nykyisellä koulutusmäärällä vähintään 4 000 enemmän ensi vuosikymmenellä.
Vaikka opiskelijamäärää on runsaasti kasvatettu, lääketieteellisten tiedekuntien opettajia on vähennetty. Potilasopetusten ryhmät ovat liian suuria, ja harjoittelua on liian vähän. Työelämään siirryttäessä olennainen tiedon soveltamisen taito vaatii yhä enemmän kokeneiden lääkärien ohjausta.
Lääkärimäärän jatkuva nousu ei ole tuonut lääkäreitä kaikkialle. Onko kyse rekrytoinnin ongelmista?
Julkisen terveydenhuollon lääkärivaje koskee ensisijaisesti erikoislääkäreitä. Perustasolle tarvitaan yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Psykiatreja on lähes 900, mutta sairaalatyössä heitä on aivan liian vähän. Toisaalta kirurgian aloille haetaan erikoistumaan paljon yli koulutustarpeen. Neljä viidestä lääkäristä erikoistuu, mutta eri alojen koulutusmääriä on ryhdytty ohjaamaan liian myöhään. Valmistuvat erikoislääkärit eivät kaikilla aloilla riitä korvaamaan eläkepoistumaa.
Tukihenkilöstön vähentäminen on sysännyt lääkäreille suuren määrän muita tehtäviä oman työn lisäksi. Tietojärjestelmät, todistukset, lausunnot ja tilastointi vievät liikaa työaikaa. Päivystysten keskittäminen ja palvelujen puute ovat tehneet myös akuuttityöstä kuormittavaa. Kohtuuton työtaakka vie lääkäreitä osa-aikatyöhön tai kokonaan pois julkisesta terveydenhuollosta. Virkaan ei tule hakijaa, kun siinä odottavat monen lääkärin työt.
”Potilasopetusten ryhmät ovat liian suuria.
Odotukset terveyspalveluille kasvavat, mutta lääkärikoulutusta ei voi lisätä laadun kustannuksella. Palvelujen turvaaminen koko maassa vaatii joustavia malleja, kuten työajan jakamista, eri sektorien yhteistyötä ja etätyötä. Ratkaisujen tulee vahvistaa hoidon jatkuvuutta ja ottaa huomioon sekä perus- että erikoistumiskoulutuksen tarpeet.
Lääketieteellisiin tiedekuntiin on palkattava lisää opettajia. Erikoistuvia kouluttavat lääkärit tarvitsevat tehtävään varattua työaikaa ja pedagogista koulutusta. Koulutusvaiheen lääkäreille on taattava hyvä seniorituki. Kokeneille lääkäreille tulee tarjota kannustavia työnkuvia, jotta he pysyvät julkisessa terveydenhuollossa kouluttamassa uutta lääkärisukupolvea.
Lääkärien työolot on korjattava riittävillä virkapohjilla ja karsimalla terveyshyötyä tuottamaton työ. Sihteerien ja muun tukihenkilöstön määrää on lisättävä. Lääkärien ja hoitajien on voitava keskittyä koulutustaan vastaavaan työhön muiden osaavien ja pysyvien ammattilaisten kanssa. Terveydenhuollon kulujen kasvu on aika taittaa vaikuttavilla toimilla.
Auli Juntumaa
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
puheenjohtaja, Suomen erikoislääkäriyhdistys
Helena Karppinen
yleislääketieteen erikoislääkäri
kliininen opettaja, Helsingin yliopisto
Johanna Rellman
neurologian erikoislääkäri
koordinaattori, erikoislääkärikoulutus, Tampereen yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.