Lukioaikana minä perin isoveljelleni ostetut kirjat. Joskus minulla oli vanha painos, mutta siitä oli harvoin haittaa.
Tulen pienituloisesta perheestä, mutta vanhemmilleni oli itsestään selvää, että he panostavat lasten koulutukseen. He maksoivat minun ja veljeni lukiokirjat 1980-luvulla.
Myös äitini kävi aikoinaan lukion 1950-luvulla, vaikka hänen ei-akateemiset isovanhempansa joutuivat kirjojen lisäksi maksamaan koulunkäynnistä lukukausimaksua.
Elokuussa 2021 lukiosta tuli maksutonta, kun oppivelvollisuus laajeni 18 ikävuoteen asti. Nuorin lapseni aloitti silloin lukio-opinnot. Hän sai koulusta kannettavan tietokoneen, eikä oppimateriaaleista tarvinnut enää maksaa. Ylioppilaskirjoituksissa hän saa kirjoittaa ilmaiseksi viisi ainetta.
Kahden vanhemman lukiolaiseni ylioppilastutkinnoista maksoin noin 2 500 euroa lasta kohti.
”Vaarana on, että syntyy kahden tason lukioita.
Säästän siis nuorimman lapseni kohdalla merkittävän summan. Olen yksinhuoltaja, joten raha kuluu kyllä helposti ruokaan, lainanlyhennykseen, vakuutuksiin ja puhelinlaskuihin.
Toisaalta: jokuhan laskun kuitenkin maksaa.
Valtiolta kuluu uudistukseen vuodesta 2024 lähtien joka vuosi 129 miljoonaa euroa, josta lukiokoulutuksen osuus on 63 miljoonaa euroa. Kustannuksia kunnille ja koulutuksen järjestäjille ei vielä tiedetä.
Lukioon hakeutumiseen maksuttomuus ei ole vaikuttanut. Keskeyttämisprosenttikin on lukioissa hyvin pieni.
Lisäkannustimena oppivelvollisuuden laajentamiseen liitettiin koulumatkatuki, joka tarkoittaa, että kaikki yli seitsemän kilometrin koulumatkat ovat opiskelijalle maksuttomia. Haja-asutusalueilta voi siis halutessaan hakea suurten kaupunkien lukioon.
Kuntaliiton erityisasiantuntija Kyösti Värri kertoo, että esimerkiksi Tampereella keskustan lukioiden opiskelijoista ulkopaikkakuntalaisia oli jo ennen uudistusta 40 prosenttia. Vaarana on keskustalukioiden keskiarvojen nouseminen niin, että syntyy kahden tason lukioita. Keskusta-alueella asuva keskiverto-opiskelija ei ehkä pääsekään lähilukioon. Puhumattakaan opiskelijasta, jonka arvosanat ovat heikkoja.
On tuhannen taalan kysymys, voiko oppivelvollisuuden laajeneminen katkaista alhaisen koulutustason kierteen. Tarttuvatko koulupudokkaat tilaisuuteen tehdä vielä enemmän sitä, jossa eivät muutenkaan pärjää?
Ehkä, jos nuoria kannustetaan riittävästi. Se jää nähtäväksi.
Kirjoittaja on HS:n lifestyletoimituksen toimittaja.