Olen istunut lukuisissa seminaareissa kuuntelemassa asiantuntijoiden puheenvuoroja syrjäytymisen ehkäisemisestä. Olen työni kautta ollut itsekin mukana syrjäytymistä ehkäisevissä hankkeissa. Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen, että oma lapseni syrjäytyisi muutamassa vuodessa ja päätyisi 16-vuotiaana eläkkeelle.
Olen pohdinnoissani päätynyt siihen, että rakenteissamme on vikaa. Sen sijaan, että tehtäisiin työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi, rakenteet suorastaan tuottavat lisää syrjäytyneitä. Nostan esille omista kokemuksistamme käsin kolme syrjäytymistä edistävää tekijää.
Lapsen liiallinen kuuleminen: Kun lapseni masennus alkoi oireilla neljännellä luokalla, pääsimme nopeasti lasten psykiatriselle poliklinikalle asiakkaiksi. Lääkäriin sai tarvittaessa yhteyden, ja lapsi tapasi sairaanhoitajaa säännöllisesti. Kun tilanne todella kriisiytyi koronaviruskevään jälkeen ja anelimme lapsellemme jotain hoitoa, vedottiin nuorten psykiatrisella poliklinikalla lapsen itsemääräämisoikeuteen (lapsi oli oppositiossa), eikä mitään terapiaa aloitettu.
”Rakenteet tuottavat syrjäytyneitä nuoria.
Miten yksikään 13-vuotias voisi kyetä päättämään omasta hoidostaan, kun siihen ei moni aikuinenkaan pysty? Lopulta lapsi päätyi psykiatriselle sairaalaosastolle. Onneksi kohdallemme sattui lopulta lääkäri, joka päätti, ettei näin voi jatkua: lapsi pääsi Kelan vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen viisi vuotta oireilun alkamisen jälkeen.
Vastuut hukassa: Kouluun liittyvissä asioissa vastuu ei tunnu olevan kenellekään. Lastensuojelun mielestä vastuu on hoitotaholla, hoitotaho odottaa, että lastensuojelu tekisi jotain. Pyynnöstäni järjestetyissä verkostopalavereissa hoitotaho, lastensuojelu ja kasvatuksen ja koulutuksen toimialan edustaja väittelivät, kenelle vastuu kuuluu ja mitä pitäisi tehdä.
Lapseni makasi 2,5 vuotta huoneessaan, kunnes sai täksi kevääksi ote-opetuspaikan. Mutta taas ollaan tilanteessa, jossa vastuuta ei kanna mikään taho. Ketään ei tunnu kiinnostavan koulun jatkuminen syksyllä. Olisiko mahdollista, että kasvatuksen ja koulutuksen toimiala järjestäisi rivinsä kuntoon ja huolehtisi siitä, että lapsen ja huoltajan kanssa sovitaan ajoissa siitä, miten koulunkäynti oppivelvollisuusikäiselle nuorelle järjestetään?
Luovutetaan liian aikaisin: Monien vaikeiden vuosien jälkeen lapseni käy vihdoin terapiassa ja on käynyt kouluakin voinnin mukaan tänä keväänä. Hain lapselleni Kelan nuorten kuntoutusrahaa, mutta hakemus hylättiin. Lapsi saikin toistaiseksi voimassa olevan työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Tuntuu, että yhteiskunnan on helpompaa siivota vaikeasti kuntoutettava nuori eläkkeelle kuin lähteä tutkimaan, miten fiksusta nuoresta kuntoutettaisiin veroja maksava yhteiskunnan jäsen.
Syrjäytyneen äiti
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.