Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon mukaan sote-palveluiden tuottavuutta voidaan lisätä niin, ettei lisää rahaa tarvita (HS 19.4.) eikä koulutuksesta leikata. Toivoa sopii. Vaikuttaa siltä, että sote-uudistuksen seurauksena rahat ovat loppuneet, mutta niin ovat työntekijätkin.
Toimin kuraattorina yhtenäiskoulussa. Koulusta puuttuu psykologi. Tämä tarkoittaa sitä, että minä ja terveydenhoitaja hoidamme myös psykologin työtehtäviä. Ostopalveluina tuotetut psykologipalvelut, kuten tutkimukset, eivät juuri auta, koska ostopalvelujen tuottajat eivät osallistu yhteisölliseen työhön eivätkä tapaa oppilaita yksilökäynneillä. Työtäni ei helpota se, että minulla ei ole pääsyä samoihin tiedostoihin ja tietoihin kuin opettajilla, vaikka tarvitsisin niitä oppilaan tuen suunnittelussa. Wilman käyttöoikeudet sentään vielä on, mutta jatkosta ei ole varmuutta.
Yhteistyökumppanit, kuten lasten- ja nuorten psykiatriset osastot, perheneuvola ja lastensuojelu, ovat aivan ylityöllistettyjä. Tämä tarkoittaa sitä, että joudumme koulussa tekemään hoitavaa työtä, josta vastuu kuuluisi toiselle taholle ennaltaehkäisevän ja kannattelevan työn sijaan. Yritämme tukea lapsia ja nuoria, jotka olisivat työelämässä saaneet sairauslomaa jo kauan sitten.
”En ihmettele, että lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy.
Kunnassa toteutetaan vahvaa lähikoulun periaatetta. Tämän seurauksena opettajan vastuulla on opetustyönsä lisäksi lisääntyvä määrä oppilaita, joille tulee laatia pedagogisia asiakirjoja, heidän vanhempiaan on tavattava usein tulkin avulla, heidän asioissaan on koottava verkostoja ja valmistettava heille eriyttävää opetusmateriaalia. Luokassa saattaa olla yksi itsetuhoinen, yksi hiljattain äitinsä menettänyt, yksi ahdistuksesta kärsivä, yksi vakavasti masentunut, yksi vaikeilla oppimisvaikeuksilla opiskeleva ja yksi Suomessa kaksi vuotta asunut. Heitä kaikkia tulisi tukea kohti hyvää tulevaisuutta. Lisäresurssia ei ole näkynyt eikä sitä ole luvattu.
Oppilaita yrittävät auttaa aikuiset, jotka itsekin ovat jatkuvasti äärirajoilla ja väsyneitä. En ihmettele, että lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy yhteiskunnassamme ja koulusta poissa olevien määrä kasvaa. Mietin vain, mistä kohtaa vielä voidaan tehostaa.
Äärirajoilla
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
