Suomella on alati paheneva ongelma, joka maksaa miljardeja euroja vuosittain.
Ongelman ydin on kouluikäisten aina vain surkeampi fyysinen kunto, heikkenevä hyvinvointi ja rapistuva toimintakyky. Näköpiirissä on jo aika, jolloin koko väestön kasvavia terveysmenoja on kustantamassa entistä pienempi ja huonokuntoisempi työväki – nykyajan lapset.
Koululaisten huono kestävyys ja surkea lihaskunto lisäävät riskiä sairastua niin sanottuihin kansantauteihin ja tukielinten sairauksiin myöhemmällä aikuisiällä.
Pahin tilanne on maaseudulla, missä reippaat ja kovakuntoiset maalaislapset ovat pian pelkkä myytti vain. Eikä tilanne ole hyvä kaupungeissakaan, kun yli kolmasosa lapsista kamppailee kuntonsa kanssa.
SUURIN syy lasten toimintakyvyn puutteisiin on liikunnan ja päivittäisen liikkeen vähyys. Terveytensä kannalta tarpeeksi liikkuvia on liian vähän. Suomi istuu vako penkissä koulusta hautaan.
Kouluikäisistä vähiten liikkuvat lukiolaiset ja ammattikoululaiset. He liikkuvat saman verran kuin heitä yli puoli vuosisataa iäkkäämmät vanhukset. Kuitenkin he elävät aikaa, jolloin loppuelämän liikuntatottumukset opitaan, ja se tekee nykytilanteesta ulottuvuuksiltaan kauaskantoisen, jopa pelottavan.
Keväällä julkaistun tutkimuksen mukaan parissa kolmessa vuosikymmenessä koittaa aika, jolloin Suomessa ei ole enää riittävästi hyväkuntoisia ihmisiä selviämään palomiesten, sotilaiden, poliisien, teollisuuden ja terveydenhoidon päivittäisistä töistä.
Jo nyt neljäsosa työikäisistä uskoo, ettei jaksa jatkaa töissään eläkeikään asti. Tulevaisuudessa rivistä kaadutaan entistä nuorempina.
Suomi tarvitse koko kansan kuntoremontin, eikä sitä tehdä pelkästään lisäämällä askelia jokaiseen päivään. Siitä jokainen voi kyllä aloittaa.
Kouluikäisten liikuntaa voitaisiin lisätä nopeastikin kahdella tavalla: lisäämällä koulujen liikuntatunteja ja tuomalla liikuntaharrastukset koulupäivän yhteyteen. Näin vaikutus kohdistuisi kokonaisiin ikäluokkiin tasavertaisesti.
”Suomi istuu vako penkissä koulusta hautaan.
Istuvan elämäntavan haittojen kukistaminen vaatii kuitenkin syvällisempiä muutoksia. Tarvitaan uudenlaista yhdyskuntasuunnittelua ja rakentamista, asenne- ja kulttuurimuutoksia sekä valtion ja kuntien, koulujen ja kotien sekä urheiluseurojen ja liikuntajärjestöjen pitkäjänteistä yhteistyötä – vanhojen tottumusten kumoamista ja uuden opettelua, poliittista tahtoa ja päätöksiä.
Niin että ei muuta kuin jumppaamaan. Vai mitä, Petteri Orpo? Hiki siinä tulee, mutta jälkeenpäin kiittävät sekä keho että mieli – ja kukkaro.
Kirjoittaja on HS:n urheilutoimituksen esihenkilö.
