Ylen A-studiossa keskusteltiin (17.4.) lasten ja nuorten koulunkäynnin tuentarpeiden kasvun syistä. Ratkaisuksi ehdotettiin älypuhelinten kieltämistä oppituntien ajaksi. Erikoispsykologi Tuomo Aro puolestaan kysyi (HS Mielipide 2.5.), pitäisikö lasten ja nuorten sosiaalisen median käyttöä rajata lainsäädännöllä. Yhtenä vaihtoehtona hän esitti, että peruskouluista tehtäisiin älypuhelimista vapaa alue.
Myös lastenpsykiatrien näkökulmasta lasten ja nuorten älypuhelimen käytön rajaaminen koulunkäynnin tueksi ja keskittymiskyvyn edistämiseksi on tarpeen. Haluamme kuitenkin tuoda esille, että älypuhelinten käyttäminen tuskin selittää suurinta osaa lasten ja nuorten voimakkaasti kasvaneista tuentarpeista koulussa. Myöskään lasten ja nuorten voimakkaasti korostuneen psykiatrisen hoidon tarvetta älypuhelimet eivät yksinomaan selitä. Tilastollisia yhteyksiä esimerkiksi runsaan sosiaalisen median käytön ja nuoren ahdistuneisuus- ja masennusoireilun välillä on osoitettu, mutta nämä eivät tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella ole yksinkertaisia syy-seuraussuhteita. Pikemminkin on totta, että masentunut tai ahdistunut lapsi tai nuori saattaa herkästi vetäytyä älypuhelimelle liian pitkiksi ajoiksi.
Lasten ja nuorten oppimista haastavat mielestämme ensisijaisesti olosuhteet. Niin oppilaiden kuin opettajienkin jaksaminen on koetuksella, kun luokkien oppilasmäärä on liian suuri, koulujen tilat ja käytännöt eivät välttämättä sovellu lasten kehityksellisiin tarpeisiin, ohjaajaresurssia on saatavilla liian vähän, lapsille sopivat niin sanotut neuropsykiatriset tukikeinot eivät ole koulun arjessa käytössä, erityisopetusta ja tukiopetusta on tarjolla riittämättömästi, iltapäivisin ei ole saatavilla kerhotoimintaa riittävän rauhallisissa olosuhteissa, ja välituntitilanteissa ei ole mahdollista saada aikuisten valvontaa ja mielekästä, ohjattua tekemistä.
”Niin oppilaiden kuin opettajienkin jaksaminen on koetuksella.
Lisäksi kun lapsilta puuttuu mahdollisuus riittävään liikkumiseen koulupäivän tauoilla sekä rauhalliseen ruokailuun, ei ole ihme, että koulunkäynti kuormittaa heitä aiempaa enemmän. Lasten jaksamiseen ja vointiin vaikuttavat aina toki myös kodin tilanne ja aikuisten mahdollisuudet tarjota turvallinen arki, jossa vaatimustaso ei ole liian korkea.
Jos lasten ja nuorten tuentarvetta halutaan aidosti vähentää, on välttämätöntä puuttua edellä mainittuihin tekijöihin. Lisäksi hyvin runsas digilaitteiden käyttö lapsen kotiarjessa ja digilaitteiden käyttö päiväkoti-ikäisen lasten rauhoittamiseen voivat vaikuttaa lapsen taitojen kehittymiseen ja näin heijastua mahdollisiin tuentarpeisiin koulussa. Älypuhelimen liiallinen käyttäminen on mielestämme kuitenkin myös kielteisten ja kuormittavien olosuhteiden seuraus, ei ainoastaan syy.
Riikka Riihonen
Mirkka Janka-Junttila
Jaana Wessman
lastenpsykiatrian erikoislääkäreitä
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
