Arvosanojen antaminen ja erityisesti arvosanan viisi antaminen on viime aikoina herättänyt runsaasti keskustelua (HS Mielipide 1.5.).
Tutkin väitöstutkimuksessani arvosanan neljä ja viisi rajanvetoa yläkoulussa. Arvosana viisi on tärkeä arvosana, koska se määrittää sen, onko oppilas suorittanut oppimäärän hyväksytysti. Toisin sanoen, onko oppilas saanut riittävät tiedot ja taidot jatkoa ajatellen. Erityisen oleellista tämä on perusopetuksen päättövaiheessa, koska päättötodistuksen arvosanoilla jaetaan opiskelupaikat lukioon ja ammattikouluun.
Jos arvosanaan viisi vaaditaan liikaa, jää päättötodistus saamatta, mikä johtaa melko varmasti vähintään tilapäiseen syrjäytymiseen. Huonokin päättötodistus on parempi kuin ei päättötodistusta ollenkaan.
Jos taas arvosanaan viisi ei vaadita tarpeeksi, oppilaalla on riski jäädä vaille elämässä ja myöhemmissä opinnoissa vaadittavia tietoja ja taitoja, mikä niin ikään lisää riskiä tippua opinnoista peruskoulun jälkeen ja syrjäytyä.
Näin ollen meillä on valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa kompensaatioperiaate ja vitosen kriteerit, joilla saadaan leivottua oppilaalle päättötodistus, vaikka riittäviä tietoja ja taitoja ei olisikaan. Lopputulos ei ole hyvä. Ehdotan ratkaisuksi, että kompensaatioperiaatteesta luovutaan, ja arvosanaan viisi edellytettäisiin tiettyä määrää työtä/suorituksia (taitojen harjoittelu) sekä aivan minimin tiedollista osaamista.
Opiskelutaidoilla ja motivaatiolla oppilas pärjää toisella asteella ja elämässäkin, vaikka ei jokaista akateemista tavoitetta perusopetuksessa olisikaan saavuttanut.
Ilona Ruiz
erityisluokanopettaja ja väitöskirjatutkija, Vantaa
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
