Yliopistojen kielivalinnat puhuttavat. Ylen kielikeskustelun myötä aloin muistella omia opiskeluaikojani 1990-luvulla. Parhaat oppikirjat olivat amerikkalaisia. Niissä selitettiin asiat juurta jaksain, kuvitus oli laadukasta ja esimerkkejä oli paljon. Suomenkieliset kirjat olivat usein typistettyjä käännöksiä. Niihin oli jäänyt painovirheitä. Oletan, että professorit olivat kääntäneet kirjoja yön pimeinä tunteina englannista tai saksasta. Ei jäänyt epäselväksi, kumpi oppimateriaali oli parempi, suurilla resursseilla tehty tarkka tuote sadoilletuhansille vai miltei vapaaehtoistyönä hätäisesti käännetty moniste.
Opetus oli suomeksi. Englantini oli tuolloin huonoa ja olisin varmasti tuskaillut vieraskielisen opetuksen kanssa. Ensimmäisissä työpaikoissa puhuttiin englantia, ja tuska siirtyi työelämään. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut mukavampi harjoitella korkeakoulussa. Koululaitos tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden koetella taitojaan ja epäonnistuakin turvallisesti. Itse arvostan tätä mahdollisuutta. On parempi epäonnistua silloin, kun siitä ei ole haittaa. Myöhemmin työelämässä voi keskittyä vaativampiin tehtäviin.
Insinööriopiskelijat työllistyvät kansainvälisiin vientiyrityksiin. Esihenkilö, työtoveri tai alainen on erittäin todennäköisesti muuta kieltä kuin suomea äidinkielenään puhuva. Tiimit ovat jakaantuneet eri puolille maailmaa. Työtehtävät sujuvat ja töissä on mukavampaa, kun voi keskustella kaikkien kanssa. Yrittäjiksi päätyvät opiskelijat etsivät usein asiakkaita tai rahoitusta Suomen rajojen ulkopuolelta. Jälleen tuntuisi hyvältä, että sanasto ja sujuva esiintyminen on harjoiteltu koulussa eikä pääomasijoittajan kanssa neuvotellessa.
Nämä opiskelijat valmistuvat huolehtimaan maamme tulevaisuudesta. Olisiko heille järkevää antaa parhaat eväät työelämään?
”Kielikeskustelussakin suomalainen pragmaattisuus olisi suotavaa.
Tekniikan ja tieteen kieli on englanti – ajattelemmepa siitä mitä hyvänsä. Suomalainen ikiaikainen viisaus on ollut tosiasioiden tunnustaminen. Karttaa katsomalla selviää, ettei kaikki tieto ole suomea tai ruotsia puhuvilla. Kielikeskustelussakin suomalainen pragmaattisuus olisi suotavaa. Opetuksessakin olemme pragmaattisia, ja opetuskieli valitaan siten, että kaikilla on mahdollisuus sitä ymmärtää. Kukaan ei pakota puhumaan englantia umpisuomenkielisessä ryhmässä, ja opiskelijat voivat tehdä suorituksensa kahdella kotimaisella. Ideologiaa ei siis sisälly suuntaan tai toiseen. Ainoastaan toteamus siitä, että työelämä vaatii kykyä kommunikoida.
Suomessa asuville ulkomaalaisille vastaavasti suosittelen kieliopintoja. Arki sujuu ja yhteisöön integroituu paremmin, kun puhuu suomea tai ruotsia. Tämän opin aikoinaan myös kantapään kautta ranskankielisessä ympäristössä.
Nykyään englantia on kaikkialla. Omat lapseni puhuvat sitä sujuvasti ja naureskelevat rallienglannilleni. Ihmettelen, onko englanninkielinen opetus todella ongelma nykynuorille.
Kari Tammi
professori, Espoo
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.