Kanavassa kansainvälisen politiikan emerituspofessori Vilho Harle pohtii Venäjän aseman muutosta.
”Venäjä ryhtyi helmikuussa 2022 massiiviseen hyökkäykseen Ukrainan irrottamiseksi läntisen suuralueen vaikutuspiiristä tai estääkseen läntisen suuralueen laajentumisen. Yritys oli suuraluepoliittinen fiasko. Sen tuloksena kuva Venäjästä suurvaltana ja suuralueena on romahtanut.”
”Venäjä ei palaa suuraluepolitiikan näyttämölle vuosikymmeniin, jos koskaan.”
”Kansainvälisen järjestelmän kolmijako on kadonnut. Venäjä on muuttunut suuralueesta harmaaksi vyöhykkeeksi – välialueeksi – läntisen suuralueen ja Kiinan välissä.”
”Kansainvälisen järjestelmän tulevia vaihtoehtoja on vain kaksi. Se voi rakentua kahden suurvallan – Kiinan ja läntisen suuralueen – varaan tai muuttua maailmanvaltioksi, jossa läntinen suuralue saavuttaa maailmanherruuden.”
”Läntisen suuralueen voittoa voi pitää varsin todennäköisenä. Sen onnistuminen ei nojaa yksin sotilaalliseen ylivoimaan vaan ennen kaikkea ideologiseen vetovoimaan. Universaaleilla arvoilla on kysyntää ja kannatusta. Läntisten arvojen voittokululle ei ole esteitä.”
Verdessä tietokirjailija Olli Tammilehto kyseenalaistaa Suomen turvallisuuspoliittiseen linjaan viime aikoina tehdyt muutokset.
”Suomen nykyisen turvallisuuspolitiikan perusolettamus on, että Venäjä on tsunamin kaltainen luonnonvoima, joka pyrkii väkisin työntymään Suomen alueelle. Ainoastaan omilla ja Nato-liittolaisten aseilla tsunamin voi padota pysähtymään rajoillemme. Vaikka Suomessa kuinka kalisteltaisiin omia tai vieraita aseita, tällä ei ole mitään vaikutusta Venäjä-tsunamin käyttäytymiseen.”
”Olettamus on kummallinen, sillä se on ristiriidassa sen kanssa, miten yleensä arkielämässä suhtaudumme väkivaltaisesti käyttäytyviin ihmisiin.”
”Oma käytös vaikuttaa koettuun uhkaan ja omaa esiintymistä kontrolloidaan paikoissa ja tilanteissa, joissa väkivaltaa saattaa esiintyä: vältetään uhkaavaa tai ärsyttävää käyttäytymistä, pidetään kieli keskellä suuta ja vältetään kaikkea provosointia.”
”Sama väkivallan ja provosoinnin välttämisen toimintamalli on pitkälti hallinnut myös valtioiden välisiä suhteita. Suomessa sitä harjoitettiin menestyksellisesti toisen maailmansodan jälkeen aina viime vuosiin asti.”
”Aggressiivista ulkopolitiikkaa harjoittavat ydinasevallat muistuttavat joukkoa kuusivuotiaita poikia, jotka istuvat ruutitynnyrin päällä ja leikkivät tulitikuilla. Natoon liittynyt Suomi on kuin kolmivuotias, joka haluaa leikkiä isojen poikien kanssa ja hakee näille lisää tulitikkuja.”