Suomi on nyt yllättävässä joukossa: se on yhdessä Saksan, Ranskan, Italian, Espanjan, Benelux-maiden ja Slovenian kanssa perustanut EU:ssa ”ystävien ryhmän”. Tämä kaveriporukka aikoo edistää sitä, että yhä suurempi osa päätöksistä EU:n ulkopolitiikassa tehtäisiin määräenemmistöllä eikä yksimielisesti.
Neljä suurinta EU-maata täydennettynä perustajajäseniin kuuluvilla Belgialla, Alankomailla ja Luxemburgilla plus Suomi ja Slovenia. Luokan körmyt, körmyjen hang aroundit ja kaksi hintelää rillipäätä, vertauskuvallisesti.
Yleensä niissä maaryhmissä, joihin Suomi on lähtenyt mukaan, on muita Pohjoismaita, mutta tässä ei ainakaan vielä.
Ystäväryhmän maat haluavat eroon siitä, että EU-ulkopolitiikassa päätökset on tehtävä yksimielisesti. Kun nyt vaaditaan kaikkien 27 maan yksituumaisuus, yksittäinen maa voi saada kaiken juntturaan veto-oikeudellaan. Malja on läikkynyt viime vuosina yli erityisesti Unkarin ja Puolan oikeistopopulistihallitusten takia.
Unkarin takia neuvottelut EU:n kuudennesta pakotepaketista kestivät kuukauden, kun maa tinki poikkeuksen ostaa edelleen venäläistä, putkea pitkin tulevaa raakaöljyä. Tämän päälle Unkari vaati veto-oikeutensa turvin patriarkka Kirillin pois pakotelistalta.
Puola on viimeksi jarruttanut post-Cotonou-sopimusta, jolla EU pyrkii vahvistamaan yhteistyötään liki 80 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maan kanssa, ja kytkenyt sen Ukrainan viljaan liittyviin päätöksiin.
”Saksan aloite on herätys jäsenmaille.
Yleensä pienet maat pitävät veto-oikeutta turvanaan suurten maiden jyräämistä vastaan. Suomen pitkä linja on sen sijaan ollut, että EU-ulkosuhteissa määräenemmistöpäätöksiä pitäisi lisätä nopeuden ja uskottavuuden takia. Pienelle maalle harvinainen linjaus koskee nimenomaan ulkosuhteita, ei talouteen liittyviä päätöksiä.
Periaatteessa määräenemmistöpäätöksiä voisi lisätä saman tien, sillä EU:n nykyinen perussopimus sallii sen. Tämä kaatuu siihen, että maiden pitäisi päättää yksimielisesti, että ne luopuvat yksimielisyydestä – ja arvatkaa kaksi kertaa, suostuvatko kaikki maat tähän. Ollaan siis klassisessa Catch 22 -tilanteessa.
Siksi Saksan aloite ei välttämättä johda nopeasti mihinkään. Se on kuitenkin herätys ja kertoo valmistautumisesta. Jos EU laajenee Länsi-Balkanille, mukaan tulee jälleen uusi joukko pieniä maita, ja silloin yksimielisyydestä tulee vielä vaikeampaa.
Kirjoittaja on HS:n kirjeenvaihtaja Brysselissä.