Oikeuslaitoksella ei ole varaa menettää yhtään taitavaa juristia epäonnistuneen harjoittelun vuoksi

Tarvitsemme kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä, jolla varmistamme sen, että meillä on myös tulevaisuudessa laadukkaita tuomareita turvaamassa suomalaista oikeudenhoitoa.

Tuomioistuinharjoittelu kestää vuoden.

Helsingin Sanomien juttu antoi tuomioistuinharjoittelusta kovin synkän kuvan (18.4.). Koska harjoittelu on tärkeä näköalapaikka tuomarin työhön, kaikki toimet tilanteen korjaamiseksi ovat välttämättömiä.

Juttu perustui Juristiliiton toteuttamaan harjoittelijoille suunnattuun kyselyyn, joka myös osoitti, että harjoittelijoiden kokemukset sekä työn kuormittavuudesta että harjoittelun toteutuksesta vaihtelevat suuresti.

Minulla on ollut ja on yhä suuri etuoikeus työskennellä tuomioistuinharjoittelua suorittavien käräjänotaarien kanssa. Onnekseni olen voinut todeta, että heidän joukostaan on löytynyt myös niitä, jotka ovat pitäneet harjoittelua myönteisenä kokemuksena. Eräät heistä ovat kommentoineet harjoitteluaan ”unelmien täyttymiseksi” ja ”parhaaksi vuodeksi juristin uralla”.

Harjoittelu on koettu jopa siinä määrin onnistuneeksi, että harjoittelijat ovat muuttaneet aiempia urasuunnitelmiaan ja päättäneet pyrkiä tuomarin vaativiin tehtäviin. Jos näitäkin kokemuksia on, kaivataan lisätietoa siitä, mistä erot harjoittelukokemuksissa johtuvat. Tuomioistuinharjoittelua säätelevän lain mukaan harjoittelijan käsiteltäviksi jaettavat asiat eivät saa olla laatunsa tai laajuutensa vuoksi vaikeita. Asioiden laatu ei voine selittää harjoittelukokemusten erilaisuutta.

Tuomioistuinharjoittelussa harjoittelijan tulee saada kokemusta tuomarin tehtävistä. Harjoittelussa on siten kysymys tuomarin työn oppimisesta. Tuomarin tehtävänä on tehdä päätöksiä. Koska päätöksentekoa oppii tekemällä päätöksiä, harjoittelijan ratkaistavaksi jaettujen juttujen määrän tulee olla riittävä. Koska harjoittelijan työpanos on kunkin viraston kannalta merkittävä, ratkaistavien asioiden määrät voivat olla ja niiden pitääkin olla riittävän suuria.

Harjoittelussa on kysymys tuomarin työn oppimisesta.

Tuomarin työssä on kysymys oikeudenkäyntien ja prosessien johtamisesta. Riitaiset hakemus-, riita- ja rikosasiat edellyttävät istuntokäsittelyä. Istunnoissa tulee lähes aina vastaan yllätyksiä. Kaikkeen ei voi eikä pidä yrittää varautua. Istunnoissa on siten kysymys oman epävarmuuden sietämisestä ja itsensä voittamisesta. Olennaista on ihmisten kohtaaminen. Parhaiten se onnistuu omana itsenä. Ihmisten kohtaamisen onnistuminen määrittää hyvin pitkälle myös sen, miten asiakkaat istunnot ja oikeudenkäynnin kokevat.

Kokemusteni perusteella onnistunutta tuomioistuinharjoittelua ainakin osin selittää paitsi harjoittelijan saama arvostava kohtelu, perehdytys, rohkaisu ja työstä annettu palaute myös harjoittelijan omat valmiudet kohdata asiakkaita, sietää epävarmuutta ja siitä huolimatta johtaa prosessia ja tehdä päätöksiä.

Eräs selvitettävä asia on se, miten huolehditaan jatkossa siitä, että juristeilla olisi jo ennen harjoittelua niitä valmiuksia, jotka auttavat viemään tuomioistuinharjoittelun onnistuneesti läpi. Kysymys on valmiuksista, jotka ovat tärkeitä sekä tuomarin työssä onnistumisen että työssä jaksamisen kannalta.

Oikeuslaitoksella ei ole varaa menettää yhtään taitavaa juristia epäonnistuneen harjoittelun vuoksi. Tarvitsemme kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä, jolla varmistamme sen, että meillä on myös tulevaisuudessa laadukkaita tuomareita turvaamassa suomalaista oikeudenhoitoa.

Pekka Määttä

Turun hovioikeuden presidentti

käräjänotaari

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide