Suomen ilmastopolitiikkaa tulee edistää jouduttamalla vihreää siirtymää sekä varmistamalla, että Suomi saavuttaa omat EU:ssa yhteisesti sovitut ilmastotavoitteensa. Kun ne saavutetaan, askel hiilineutraaliuteen vuonna 2035 on lyhyt.
Todistamme sodanjälkeisen ajan suurinta investointibuumia puhtaaseen teolliseen infrastruktuuriin ja tuotantoon. Vihreää siirtymää edistävät EU:n päästökauppa ja vähähiilisten tuotteiden kasvava kysyntä. Suomen hallituksen tehtävänä on jouduttaa siirtymää muun muassa luvituksen, vetystrategian sekä tutkimus- ja kehitystyön edistämisen kautta. Näin elinkeino- ja ilmastopolitiikka tulevat lähelle toisiaan. Myönteisen kehityksen tukemisen ohella hallitus joutuu tekemään päätöksiä, joilla luodaan edellytykset saavuttaa EU:ssa yhteisesti sovitut vuoden 2030 ilmastotavoitteemme.
Suurin haaste koskee maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta sekä niille yhteisesti sovituissa sitovissa tavoitteissa pysymistä.
Kuluvalla kaudella 2021–2025 Suomi jää Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maankäyttösektorin tavoitteistaan 49–81 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Suomi voi hyvittää tätä alijäämää hankkimalla nieluyksiköitä mailta, jotka ylittävät maankäyttösektorin tavoitteensa. Kyseessä on todennäköisesti erittäin suuri kustannuserä, sillä nieluyksiköitä on EU:ssa niukasti tarjolla. Mikäli kaikkea ei saada hyvitettyä nieluyksiköillä, loppualijäämä lisätään Suomen taakanjakosektorin päästöihin ja rasitteeksi vuoden 2030 päästövähennysvelvoitteelle. Taakanjakosektori kattaa päästökaupan ulkopuoliset päästölähteet, kuten liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen ja jätehuollon. Päästövähennysten kustannukset taakanjakosektorilla ovat korkeat verrattuna nettonielun vahvistamisen kustannuksiin maankäyttösektorilla.
”Hallituksella täytyy olla valmius säädellä hakkuita tarvittaessa.
Suomen vuosien 2026–2030 maankäyttösektorin tavoitteeseen pääseminen edellyttää nettonielun vahvistamista arviolta 12–18 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä. Hallituksen tulisi ottaa viipymättä käyttöön kaikki keinot nettonielun vahvistamiseksi, jotta kansantaloudelle koituvat kustannukset voidaan minimoida ja jakaa oikeudenmukaisesti.
Keinoja ovat etenkin metsäkadon vähentäminen, turvepeltojen ja käytöstä poistettujen turpeennostoalueiden vettäminen sekä metsän kasvua voimistavat toimet hakkuukäytäntöineen. Metsänomistajille maksettava hiilensidontatuki kasvattaisi tehokkaasti metsänielua. Nämä toimet eivät kuitenkaan yksin riitä, jos hakkuut jatkuvat viime vuosien ennätyskorkealla tasolla. Hallituksella täytyy olla valmius säädellä hakkuita tarvittaessa.
Hallituksen olisi hyvä asettaa selkeä tavoite ja kannustimet erityisesti biomassoista vapautuvien hiilidioksidipäästöjen varastoimiselle pysyvästi pois kierrosta. Siten tasoitettaisiin hakkuista aiheutuvaa nielujen vuotuista vaihtelua. Yhteisiä sääntöjä negatiivisten päästöjen huomioimiseen EU-ilmastopolitiikassa tulee edistää.
Toinen haaste liittyy Suomen taakanjakosektorin vuoden 2030 päästövähennystavoitteisiin. EU:n ilmastopolitiikassa sovelletaan maksukykyperiaatetta: vauraimmat jäsenmaat vähentävät taakanjakosektorin päästöjä nopeammin kuin EU-maat keskimäärin. Niinpä esimerkiksi Ruotsilla, Tanskalla, Luxemburgilla, Suomella ja Saksalla on 50 prosentin vähennystavoite, kun se koko EU:ssa on 40 prosenttia. Hallitus joutuu pohtimaan lisätoimia taakanjakosektorin tavoitteen saavuttamiseksi, sillä nykyisiin toimiin liittyy epävarmuutta eikä nielulla voida hyvittää päästöjä suunnitellusti nettonielun romahdettua.
Kinastelu hiilineutraaliustavoitteesta on hyödytöntä. Suomi on joka tapauksessa matkalla hiilineutraaliuteen vuonna 2035 jo EU:n politiikan myötä. Vihreän siirtymän edistyminen osoittaa, että se on Suomen hyvinvoinnin kasvattamisen strategia.
Markku Ollikainen on Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja. Jyri Seppälä on Suomen ilmastopaneelin jäsen ja professori Suomen ympäristökeskuksessa.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.