Keväällä julkaistu tutkimus (Naisiin kohdistuvat parisuhdetapot, VNTEAS 2023) kertoo pysäyttävän tiedon: kumppaninsa tappamaksi tullut nainen ei yleensä ollut saanut apua kokemaansa väkivaltaan ennen kuolemaansa – siitä huolimatta, että tapot eivät tapahdu äkillisesti, vaan ne ovat usein vuosia jatkuneen väkivallan estettävissä oleva päätepiste.
Tutkimuksen mukaan tapetuksi tullut nainen oli yleensä hakenut apua. Valtaosa oli käynyt ennen kuolemaansa enenevässä määrin lääkärillä. Puolella perheistä oli sosiaalihuollon asiakkuus. Poliisit olivat käyneet kotikäynneillä perheiden kotona. Mutta siitä huolimatta väkivaltaan ei ollut puututtu eikä siitä löytynyt kirjauksia viranomaisten tietokannoissa.
Tutkimuksessa yhdistetty tieto eri rekistereistä kertoo karulla tavalla siitä, että väkivallan merkkejä ei edelleenkään tunnisteta, väkivaltaa ei oteta puheeksi eikä väkivallan merkkien havaitseminen johda toimenpiteisiin. Lähisuhdeväkivallasta ei ole esimerkiksi tehty rikosilmoitusta, vaikka rikosilmoituksen voi tehdä myös viranomainen.
”Jokainen laiminlyönti voi maksaa ihmishengen.
Parisuhdetappojen määrä on Suomessa korkea verrattuna muihin Pohjoismaihin. Väkivallan tunnistaminen ja puheeksi ottaminen on kirjaimellisesti elintärkeää. Jokainen laiminlyönti voi maksaa ihmishengen.
Lähisuhdeväkivallan merkkejä ei aina tunnisteta myöskään oikeudessa. Parisuhdetappojen tuomioissa tappojen syyksi oli kirjattu yleensä ”mustasukkaisuus”. Tälle on olemassa toinenkin nimi: pakottava kontrolli. Pakottava kontrolli on vakavaa henkistä väkivaltaa ja tarkoittaa toisen hyvinvointiin, vapauksiin ja sosiaalisiin suhteisiin kohdistettua kontrolloivaa ja ihmisarvoa alentavaa rajoittamista. Mustasukkaisuus ei sanana riitä kuvaamaan toiminnan väkivaltaista luonnetta.
Oikeusministeriön juuri valmistunut selvitys vainoamista ja psyykkistä väkivaltaa koskevasta oikeuskäytännöstä osoittaa, että henkinen väkivalta tulee pahoinpitelynä rangaistavaksi äärimmäisen harvoin. Jotta henkinen väkivalta tunnistettaisiin paremmin, oikeusministeriön selvityksessä esitetään pakottavan kontrollin tunnusmerkistön lisäämistä rikoslakiin.
Myös me Naisten Linjalla pidämme tätä välttämättömänä. Naisiin kohdistuvan väkivallan ensimmäiset merkit ovat usein henkistä väkivaltaa. Sen jälkeen niin henkinen kuin muu väkivalta yleensä lisääntyy ja raaistuu. Henkistä väkivaltaa esiintyy kaikessa lähisuhdeväkivallassa ja se on myös yleisin syy hakeutua turvakotiin. Siksi henkisen väkivallan ja pakottavan kontrollin parempi tunnistaminen katkaisee väkivallan varhaisemmassa vaiheessa ja ehkäisee myös väkivallan äärimmäisimpiä muotoja.
Parisuhdetapot kertovat yhteiskuntamme vakavasta epäonnistumisesta väkivaltaa kokeneiden naisten kohtaamisessa. Väkivaltaa ei ole otettu puheeksi, tai sen puheeksi tullessa viranomaiset eivät ole toimineet tavalla, joka estäisi väkivaltaa jatkumasta.
Jotta yksikään nainen ei enää kuole kumppaninsa pahoinpitelemänä, on väkivallan eri muotojen puheeksiottamisesta, kirjaamisesta ja toimenpiteiden käynnistämisestä tehtävä viranomaisia velvoittavaa. Vain siten voimme taata jokaiselle yhteiskuntamme jäsenelle oikeuden turvaan, ja viime kädessä elämään.
Katju Aro
toiminnanjohtaja
Naisten Linja Suomessa ry
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.