Huolipuhe lasten ja nuorten heikkenevistä oppimistuloksista on kiihtynyt samassa suhteessa kuin Suomen sijoitus Pisa-tutkimuksissa on laskenut. Pitääkö olla huolissaan? Ehkä pitää, mutta jostain muusta kuin Pisasta.
Olemme huolissamme siitä, että koulutuksen ilmatilan on vallannut visionäärinen puhe osaamisesta ja oppimisesta. Puhutaan ”osaamisen kehittämisestä” ja ”avoimista oppimisympäristöistä”. Opettaminen tai pedagogiikka tuntuvat vanhanaikaisilta. Sivistyksestä puhuminen käy vain juhlapuheisiin tai virkamiestekstiin.
Oppilaitokset muuttuvat ”osaamiskeskuksiksi”. Osaamista tuotteistetaan ja markkinoidaan, päivitetään ja arvioidaan. Opettaja muuttuu osaamisen mahdollistajaksi ja osaksi oppimisympäristöä. Osaamistavoitteita luodaan, osaamiskartalle piirretään osaamispolkuja, joita kulkeneille annetaan osaamispisteitä tai osaamismerkkejä. Koulutuksen puheavaruus on ”oppimistunut” ja ”osaamistunut”.
Samanaikaisesti koulutus ymmärretään yhä enemmän talouden alajärjestelmäksi. Oppiminen on investointi: se on erinomainen tapa tuottaa lisäarvoa pääomalle. Kun talous ja oppiminen lyöttäytyvät yhteen, koulutuksen muut tärkeät päämäärät, kuten demokratia, oikeudenmukaisuus ja laaja-alainen sivistys, jäävät jalkoihin.
Näitä riskejä on terävästi analysoinut hollantilainen kasvatusfilosofi Gert Biesta, jolta käsite oppimistuminen (learnification) on peräisin. Biestan mukaan oppimistumisen myötä kiinnostus siirtyy pois koulutuksen varsinaisista päämääristä. Huomio alkaa kohdentua siihen, millaisia tuloksia saadaan oppimisen mittaamisesta ja miten niiden avulla voidaan verrata kouluja tai kansakuntia. Ja kun mitata täytyy, mitataan sitä, mikä on mitattavissa. Ongelma on, että emme mittaa sitä, mitä arvostamme, vaan alamme arvostaa sitä, mitä mittaamme.
Mittaustulosten vertailusta on lyhyt matka siihen, että koulutus nähdään kilpailun kenttänä samaan tapaan kuin elintaso tai bruttokansantuote. Pisa-vertailuja onkin kutsuttu uudeksi olympialajiksi, jonka tuloksia jännätään joka neljäs vuosi.
”Uudistusten tavoitteena ei ole Pisa-ykkössija.
Osaamistuminen heijastaa siirtymää kohti koulutuksen kaupallistumista. Koulutus muuttuu ihmisen kasvun ja kehityksen prosessista tuotteeksi, jota voidaan ostaa ja myydä. Talouspuhe on näin siirtoasuttanut koulutuksen samoin kuin muunkin yhteiskunnallisen toiminnan. Jopa luontoa ja ilmastoa mitataan rahassa.
On hyvä tunnistaa, mistä muodikas puhe on peräisin. Osaaminen ei ole alun perin koulutuksen piirissä käytetty käsite, vaan se on peräisin talousjärjestö OECD:n ja Euroopan unionin arvovaltaisesta talouspuheesta. Osaaminen – eli kompetenssit – nähdään tuotannontekijänä.
Koulutus on monimutkainen järjestelmä, jonka kehittämistä ei pitäisi antaa talouselämästä kotoisin olevan kilpailuajattelun ohjattavaksi. Onneksi Suomessa on tähän saakka oivallettu olla menemättä tähän mittaamisen kierteeseen. Lohdullista on huomata, että monet koulutusvertailuja tekevät tiedostavat itsekin ongelman. Esimerkiksi Pisa-tutkimusta johtava OECD:n koulutusasiantuntija Andreas Schleicher on todennut: ”Emme tiedä, ovatko toimenpiteet, joihin ryhdymme, osa ratkaisua vai osa ongelmaa.”
Kannattaa pitää katse siinä, mikä on koulutuksen tarkoitus ja mennä sitä kohti. Taaksepäin vanhakantaiseen koulunpitoon ei ole paluuta. Sivuille muiden maiden tuloksiin ei auta vilkuilla. Uudistusten tavoitteena ei ole, että Pisa-testeissä Suomen lapset ja nuoret olisivat ykkösinä. Tavoite on, että he voivat elää hyvän elämän elämisen arvoisessa maailmassa.
Vaarana on, että jos koulu yrittää mahdotonta, se menettää senkin, mikä sille olisi mahdollista. Suomalainen koulutus on yhä varsin tasa-arvoista, tasalaatuista ja demokraattista. Meillä on moni asia hyvin. Näiden hyvien asioiden perustalle kannattaa rakentaa entistä parempaa koulutusta.
Hannu L. T. Heikkinen on kasvatustieteen professori Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa. Hannu Simola on Helsingin yliopiston koulutussosiologian ja -politiikan emeritusprofessori.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.