Mielenterveysammattilaiset ilmaisevat joskus huolta digipohjaisten hoitojen mielekkyydestä. Ammattilainen uskoo inhimilliseen kohtaamiseen, ja hyvä niin.
Toimiva palvelujärjestelmä etsii kuitenkin tapoja auttaa ihmisiä heidän omista lähtökohdistaan käsin. Tutkimukset kertovat, että suuri osa mielenterveysoireista kärsivistä ihmisistä ei hakeudu vastaanotolle tai sitoudu monen käynnin hoitoon.
Siksi matalan kynnyksen hoitovalikoimassa tarvitaan niin itsenäisesti hyödynnettävää materiaalia, yhden käynnin interventioita, ammattilaisen kevyesti tukemia digipohjaisia hoitoja kuin lyhytterapioitakin yksilö-, pari-, perhe- ja ryhmämuotoisina. Näiden saatavuutta kehitetään sosiaali- ja terveysministeriön tuella Terapiat etulinjaan -toimintamallissa.
Intensiivisempiä hoitoja tarvitaan, kun kevyet hoidot eivät sovi tai riitä. Erikoissairaanhoidon ulkopuolella intensiivisen psykososiaalisen hoidon saatavuus on viime vuodet kohentunut. Pitkää psykoterapiaa tarjotaan Kelan kuntoutuspsykoterapiajärjestelmän puitteissa ennätysmäärälle suomalaisia. Myös ostopalvelupsykoterapioiden saatavuutta on monin paikoin vahvistettu.
Erikoissairaanhoidon sisällä psykoterapian tarjonta on vielä heikko. Toivoa kuitenkin on, koska on toimintaa: Helsingin yliopiston ja Husin yhteistyössä pilotoidaan erikoissairaanhoidon tarpeisiin suunniteltua, työntekijöille maksutonta psykoterapiakoulutusta.
Yhdessä osassa valikoimaa hoidon saatavuus on sen sijaan heikentynyt vuosia, tilanne on kriittinen eikä käännettä lupaavia toimenpiteitä ole näkyvissä. Kyse on erikoissairaanhoidon moniammatillisesta tuesta kaikkein haavoittuvimmille potilaille. Sen rapautuminen on häpeä ja vaatii toimia.
Selma Gaily-Luoma
psykologi, psykoterapeutti
Espoo
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
