Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnassa on parhaillaan ehdotus psykiatrian- ja päihdepalveluiden erottamisesta toisistaan. Ehdotuksen perusteena on johtamisen vaikeus monimutkaisessa ja kompleksisessa kokonaisuudessa, jossa päihderiippuvainen nuori joutuu päivittäin selviytymään. Helsingin kaupungin ehdotuksen mukaan muun muassa nuorisoasemat jaettaisiin päihde- ja mielenterveysasemiksi. Tällä mallilla vaikeasti päihdesairaiden mielenterveyspalvelut kutistuisivat, koska mielenterveyspalvelujen saanti vaatisi vähintään ohjauksen toiseen yksikköön jonottamaan tai lähetteen samaan jonoon.
Tällöin tavoiteltu säästö ei toteudu, hoidon koordinaatio heikentyy, ja potilaan saama apu pirstaloituu. Potilas joutuisi myös kertomaan samat asiat taas uudelle taholle, ja tähän nuorilla on kynnystä jo muutenkin. Muutos myös lisäisi byrokratiaa tilanteessa, jossa nuorisopsykiatrian jono on jo nyt valtaisa.
Riippuvuus- ja mielenterveyshuolet eivät yleensä kulje yksin, ja mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä päihdeongelmaisilla nuorilla. Hoitamattomina niistä myös syntyy lisää palveluntarpeita asunnon, toimeentulon ja muiden elämänhallinnan alueilla.
”Nuorisopsykiatrian jono on valtaisa.
A-klinikkasäätiön viime vuonna tehdyssä selvityksessä huumeita käyttävän nuoren suurin este hoitoon ja palveluihin hakeutumiselle ovat liian vaikea byrokratia ja palveluiden korkea kynnys. Vapaaehtoistyöntekijämme kuulevat viikoittain Helsingin kaduilla ihmisiltä toiveita siitä, että he haluaisivat apua, mutta sitä ei ole saatavilla.
Usein epätoivoisessa tilanteessa olevan asiakkaan tulisi saada palvelu yhdeltä luukulta, jotta se oikeasti tehoaisi. Byrokratian ja johtamismuutoksen ei tule näkyä hengestään taistelevalle nuorelle, joka ottaa sen yhden pienen askeleen pyytääkseen apua, johon hänellä on perusoikeus.
Kymmenen vuotta sitten Helsinki vahvisti mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuutta lähentämällä palveluita. Nykyinen järjestelmä on tukenut päihderiippuvaisten mielenterveyshaasteiden yhtäaikaista hoitoa, ja apua on saanut oikea-aikaisesti. Nyt, kun nuorten huumekuolemat, huumeiden käyttö, asunnottomuus ja mielenterveyden haasteet ovat nousussa, halutaan tehdä toisinpäin.
Samaan aikaan hallitusneuvottelijat puhuvat järjestöjen rahoituksen merkityksestä yhteiskunnalle. Järjestöt pitävät ihmisen puolia ja kannattelevat niitä, joilla ei ole jaksamista tai kykyä pysyä palveluiden byrokratiassa. Kolmas sektori säästää julkisia kustannuksia estämällä ihmisiä putoamasta täysin yhteiskunnan ulkopuolelle.
Olisiko nuorten palveluiden kehittämiseen jokin toinen keino kuin lisätä byrokratiaa ja rakentaa lisää esteitä? Meillä ei ole varaa menettää ihmisiä kuolemille, jotka olisivat vältettävissä.
Hanna Paikkala
vt. toimitusjohtaja, A-klinikkasäätiö
Markus Partanen
ylilääkäri, A-klinikka oy
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.