Vuonna 1855 Venäjän tsaari Aleksanteri II peri isältään Nikolai I:ltä huonokuntoisen maan. Krimin sodassa häämötti tappio, Euroopan maat olivat ajaneet kehityksessä edelle.
Silloin Aleksanteri sanoi: ”Näin tästä eteenpäin ei voida enää elää.”
Oli aloitettava uudistukset. Maaorjuus lakkautettiin, hallintoa kehitettiin ja sensuurikin hellitti.
Aleksanterin sanat mainitaan Mauno Koiviston kirjassa Venäjän idea. Se on yksi monista Venäjä-aiheisista teoksista, joiden äärelle olen viime kuukausina hakeutunut.
Enkä ole ainoa. Kysyin pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista, miten Venäjän hyökkäyssota näkyy lukutottumuksissa.
Selityksiä ja tietoa suorastaan janotaan. Kyselyitä tulee runsaasti. Venäjää tai Ukrainaa käsittelevistä tietokirjoista on tällä hetkellä miltei 10 000 varausta, yli kaksinkertainen määrä verrattuna sotaa edeltävään syksyyn. Myös Venäjästä tai Ukrainasta kertova kaunokirjallisuus kiinnostaa.
Tiedonjanoon on vastattu hankkimalla kokoelmiin uusia teoksia. Sivistyslaitos hoitaa tehtäväänsä.
”Jos ei ymmärrä venäjää, voiko käsittää Venäjää?
Kun Amerikan presidentti puhuu televisiossa, moni suomalainen ymmärtää sanojen lisäksi myös sävyjä: teksasilainen liikemies Bush on eri maata kuin chicagolainen juristi Obama.
Venäjän johtajien kohdalla sävyt katoavat kielimuurin taakse. Jos ei ymmärrä venäjän kieltä, voiko ymmärtää Venäjääkään?
Ainakin voi yrittää. Venäjä on kummallinen maa, mutta sen historiasta, uskonnosta, kulttuurista, maantieteestä ja herraonnesta löytyy selityksiä monille käänteille.
Valkovenäläinen kirjailija Svetlana Aleksijevitš tallensi neuvostokansalaisten tarkkanäköistä, sävykästä ja itsekriittistä ajattelua teokseensa Neuvostoihmisen loppu.
Voiton päivä? ”Me tosiaan voitimme. Mutta kenet? Ja miksi? Suuri voitto ei tehnyt maastamme suurta.”
Kommunismi? ”Ehkä se oli vankila. Mutta siinä vankilassa minun oli lämpimämpi olla.”
On ollut hirveitä aikoja ja sitten vielä pahempaa – ja usein vasta sen jälkeen ovat alkaneet erityisen huonot ajat.
Mauno Koiviston teoksessa mainitaan Aleksanteri II:n lisäksi toinenkin uudistaja. Kun Mihail Gorbatšov oli noussut kommunistisen puolueen pääsihteeriksi, hän matkusti Raisansa kanssa datšalleen ja huomasi siellä, että jopa häntä, maan korkeinta johtajaa, salakuunneltiin.
Silloin Gorbatšov sanoi: ”Näin tästä eteenpäin ei voida enää elää.”
Oli aloitettava uudistukset.
Kirjoittaja on HS Teeman toimitussihteeri.