Säätytalolla neuvotellaan hallitusohjelmasta, joka määrittää Suomen suunnan seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Siksi ei ole yhdentekevää, ketkä Säätytalolla neuvottelevat. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa puolustuspolitiikkaan ja kyberturvallisuuteen liittyvissä neuvottelupöydissä ei ole lainkaan naisia. Nämä pöydät kuuluvat ”Kansainvälinen ja aktiivinen Nato-Suomi” -reformipöydän alle, jossa on naisia – mutta reformipöydän neuvottelijoista kolme neljäsosaa on miehiä.
Naisten puuttuminen alaneuvotteluryhmistä, joissa käsitellään nimenomaan puolustuspolitiikkaa ja kyberturvallisuutta, on hälyttävää ja heikentää sekä Suomen turvallisuutta että uskottavuutta tasa-arvon edistäjänä. Naisten ääni turvallisuuspolitiikkaan liittyvässä päätöksenteossa sekä ymmärrys laajasta turvallisuudesta ovat edellytyksiä tehokkaammalle ja koko yhteiskunnan kattavalle turvallisuuspolitiikalle.
Vaikka tasa-arvo on Suomelle merkittävä sisä- ja ulkopoliittinen prioriteetti, naiset ovat edelleen aliedustettuja ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Moninaisten äänien ja asiantuntemuksen merkitys korostuu turvallisuusuhkien monimutkaistuessa. Naisten puuttuminen neuvotteluista uhkaa johtaa lopputulokseen, jossa Suomi on vähemmän turvallinen eikä huomioi laaja-alaisesti puolustukseen ja kyberturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tekeminen ei ole sukupuolesta kiinni. Mitä laajemmin eri sukupuolet ovat mukana, sitä kestävämpää turvallisuusympäristöä ja rauhaa voidaan rakentaa.
”Turvallisuuspolitiikan tekeminen ei ole sukupuolesta kiinni.
Usein viitataan miesten parempaan osaamiseen aihepiiristä, mutta harvoilla puolustuspolitiikkaan, kyberturvallisuuteen ja hybridiuhkiin keskittyvissä pöydissä neuvottelevilla miehillä on erityistä syvällistä asiantuntemusta aiheista. Naisten puuttumista ei voida siis selittää valikoituneiden miespuolisten neuvottelijoiden asiantuntemuksella. Olisikin tärkeää saada selvennys siitä, miksi näissä pöydissä ei ole naisia.
Kaikessa turvallisuuspolitiikassa olisi tärkeää huomioida laajempi inhimillinen turvallisuus. Demokratian, tasa-arvon ja perusoikeuksien turvaaminen ja moninaisten äänten kuuleminen päätöksenteossa on edellytys turvallisille, vakaille ja hyvinvoiville yhteiskunnille – myös turvallisuuteen ja puolustukseen liittyen. Puolueissa on paljon naisia, joilla on osaamista myös turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.
Suomen uusin kansallinen Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelma julkaistiin maaliskuussa. Toimintaohjelman tarkoituksena on edistää naisten merkityksellistä osallistumista kaikissa rauhan ja turvallisuuden tehtävissä ja kaikilla tasoilla. Naisten puuttuminen puolustuspoliittisesta sekä hyperuhkien ja kyberturvallisuuden työryhmistä asettaa kyseenalaiseksi hallitusneuvotteluihin osallistuvien puolueiden sitoutumisen Suomen kansalliseen Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmaan.
Naiset usein sivuutetaan rauhaan ja turvallisuuteen liittyvässä päätöksenteossa. Suomi on tehnyt aktiivisesti työtä tämän muuttamiseksi pyrkien samalla profiloitumaan kansainvälisesti naisten oikeuksien edistäjänä. Nyt kuitenkin naisten sivuuttaminen hallitusneuvotteluiden turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on selkeässä ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa vieden uskottavuuden Suomen kansainväliseltä tasa-arvotoiminnalta.
Elina Korhonen
puheenjohtaja, Väestöliitto
Linda-Lotta Luhtala
koordinaattori, UN Women Suomi
Naiset, rauha ja turvallisuus -verkosto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.