Korkeakoulut julkistavat opiskelijavalintojen tuloksia kesä–heinäkuussa. Monella valitulla ilouutista seuraa asunnon etsintä. Noin neljännes korkeakouluopiskelijoista asuu opiskelija-asunnossa ja vielä useampi hakee sellaista. Monen opiskelupolun ensiaskeleet kuljetaan siis opiskelija-asuntohaun kautta.
Valtaosa opiskelija-asunnoista on valtion tukemaa asuntotuotantoa, johon sovelletaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) asukasvalintakriteereitä. Niiden tavoitteena on varmistaa, että asunnot menevät eniten tarvitseville. Asunnontarpeen kiireellisyys on asukasvalinnan ensisijainen kriteeri. Uusista opiskelijoista iso osa muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelunpaikan perässä, mikä luetaan erittäin kiireelliseksi asunnontarpeeksi.
Toisena kriteerinä vertaillaan tuloja. Tässäkin valtaosa hakijoista on samalla viivalla, kun tulot koostuvat lähinnä opinto- ja asumistuesta. Niiden jälkeen olisi vertailtava varallisuutta, mutta vain hyvin harvalla sitä on riittävästi vaikuttaakseen asumisedellytyksiin. Tulojen vertailu on perusteltua niillä, joilla tulot ovat vakio. Pienituloisimman hakijan on vaikein hankkia asunto markkinoilta, ja siten avuntarve on suurin.
Opiskelijoilla tulot pikemminkin joustavat asumisen mukaan. Jos kohtuuhintainen koti löytyy, on helpompi keskittyä täyspäiväisesti opintoihin. Jos taas ei, toimeentuloa on täydennettävä työssäkäynnillä, jotta rahat riittävät markkinavuokaan.
Opiskelija-asuntojen asukkaat tienaavat selvästi vähemmän kuin opiskelijat keskimäärin, mutta se ei siis välttämättä kerro tarveharkinnan onnistumisesta. Opiskelijoista suurin osa on hyvin pienituloisia, ja tulot vaihtelevat tiuhaan. Hakuhetken tulojen vertailu ei takaa tarkoituksenmukaista asukasvalintaa. Kriteerejä on pohdittava laajemmin.
Asukasvalinnan sosiaalinen ja taloudellinen tarveharkinta palvelee sosiaali- ja asuntopoliittisia tavoitteita. Opiskelija-asumisessa tulisi huomioida myös koulutuspolitiikka. Suomi haluaa houkutella lisää kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita. Opiskelija-asuminen voidaan valjastaa yhdeksi vetovoimatekijäksi, jos opiskelupaikan yhteyteen voisi luvata asuntotakuun.
Moni opiskelija kärsii yksinäisyydestä. Voisiko asukasvalinnalla tukea yhteisöllisyyttä?
Tavoitteena on kasvattaa korkeakoulutettujen osuutta ikäluokasta. Siksi koulutuksen saavutettavuutta on parannettava etenkin niiden aliedustettujen ryhmien parissa. Voisiko opiskelija-asumisessa priorisoida niitä, joiden opintie on muutenkin kivisin?
Opiskelija-asuntojen asukasvalintasääntöihin tarvitaan lisää joustoa. Opiskelija-asunnot tulisi kohdistaa ylipäänsä pienituloisille opiskelijoille, mutta luopua hakuhetken tulojen vertailusta asukasvalintakriteerinä. Tämä jousto vapauttaisi kehittämään asukasvalintaa koulutuspoliittisten tavoitteiden tueksi.
Lauri Lehtoruusu
toiminnanjohtaja
Suomen opiskelija-asunnot SOA ry
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.