Valtaosa suomalaisista ei kuluta säännöllisesti kulttuuria, ja jotkut kokevat, ettei kulttuuri kuulu heidän elämäänsä olleenkaan, todettiin Helsingin Sanomissa (13.5.). Juttu perustui Riie Heikkilän tutkimukseen sekä HS:n toteuttamaan kyselyyn.
Jutussa tuotiin esiin, että kulttuuri ja sen kulutus nähdään usein hyvin suppeasti osallistumisena kulttuuritapahtumiin. Usein kulttuurista ja siihen osallistumisesta puhuttaessa unohtuukin elävän kulttuuriperinnön näkökulma. Vaikka ihminen ei kävisi teatterissa tai oopperassa, hän hyvin suurella varmuudella leipoo, neuloo, saunoo, laulaa tai sienestää – tulotasosta tai asuinpaikasta riippumatta.
Elävä aineeton kulttuuriperintö on tietoa, taitoja ja käytäntöjä: esimerkiksi juhlia ja tapoja, suullista perinnettä, esittävää taidetta, pelejä, leikkejä, käsityö- ja ruokaperinteitä tai luontoon liittyviä tapoja. Elävä perintö siirtyy sukupolvelta toiselle perheissä ja erilaisissa yhteisöissä, mutta myös monenlaisissa koulutusalan organisaatioissa päiväkodeista kansalaisopistoihin. Aineeton kulttuuriperintö kuuluu myös kuntien toimintakenttään uuden lainsäädännön myötä.
Museoviraston Unescolle viime vuonna laatima raportti kartoitti 250 sivun verran sitä, miten monenlaisin tavoin elävää perintöä meillä vaalitaan. Museoviraston ylläpitämässä Elävän perinnön wikiluettelossa on jo 240 esimerkkiä 400 erilaisen toimijan ilmoittamana – lavatansseista romanien hevosmiestaitoihin, teekkariperinteistä lumileikkeihin. Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin meiltä on viety kolme kohdetta: saunomisperinne, kaustislainen viulunsoitto ja pohjoismainen limisaumaveneperinne.
Vietämme parhaillaan elävän perinnön teemavuotta. Ympäri maailman 181 maassa juhlistetaan 20-vuotiasta Unescon yleissopimusta aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Suomi on jo kymmenen vuoden ajan toiminut aktiivisesti sen jäsenmaana. Euroopan kulttuuriympäristöpäivien vuoden 2023 teema on elävä perintö ja sitä vietetään 46 maassa.
Elävä kulttuuriperintö on läsnä jokaisen ihmisen arjessa. Nostetaan esille tuo yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin voimavara: siirretään juhlaperinteitä, askarrellaan, tanssitaan ja liikutaan luonnossa. Kulttuuri kuuluu kaikille.
Leena Marsio
erikoisasiantuntija, Museovirasto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
