Yksi auto vie yhtä paljon kaupunkitilaa kuin vähintään kuusi sähköpotkulautaa. Samalla sähköpotkuliikenteen hengitysilma-, melu- ja luontohaitat ovat aivan eri luokkaa kuin auto- ja bussiliikenteen. Näihin syihin vedoten Helsingin tulisi kaikin tavoin edistää sähköpotkuliikenteen suosiota eikä pyrkiä rajoittamaan sitä. Muutokseen tulisi pyrkiä etenkin autoilun kustannuksella.
Sähköpotkulautoihin ei sisälly kuin kaksi heikkoutta. Ensimmäinen haaste liittyy lautojen muotoiluun ja käytettyihin materiaaleihin. Lautojen pienet ja kovat renkaat tekevät niistä liian vaikeasti hallittavia – niitä ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä katuliikenteeseen suurten massojen ulottuville. Tästä muotoilupäätöksestä toimiala maksaa parhaillaan kovaa hintaa.
Toinen lautakulttuuriin liittyvä heikkous on ihminen: olemme kykenemättömiä omaa etuamme edistävään riskien hallintaan.
Lastentaudeistaan huolimatta sähköpotkulauta on ollut ensimmäinen joukko- ja yhteiskäyttöliikenteen muoto, joka samanaikaisesti tukee kestävää kehitystä, auttaa liikkumaan Helsingissä sujuvammin ja on saanut isot massat käyttäjikseen.
Jos autoilun historia olisi yhtä lyhyt kuin sähköpotkulautojen, autot olisi kielletty jo kokonaan hengenvaarallisuuteen ja kohtuuttomaan tilantarpeeseen vedoten.
Marko Vuorinen
dokumenttielokuvantekijä
New York, Yhdysvallat
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.