Olipa huojentavaa lukea Helsingin Sanomista (13.5.) ehdotus uudeksi rikokseksi. Olen itse elänyt jo vuosikausia entisen kumppanini manipulaation, valehtelun ja kontrollin kohteena. Tunnistin kuvatun toiminnan hyvin. Se on yksipuolista toisen elämän rajoittamista, johon olen jo vuosien ajan yrittänyt olla antamatta mitään mahdollisuutta.
Viranomaiset eivät kovin hyvin tunnista tällaista ilmiötä, jossa toinen osapuoli kaventaa henkilön elintilaa ja vapautta systemaattisesti. Ja koska tällä hetkellähän mitään rikokseksi määriteltyä ei tapahdu, mikään ei kiellä tai auta lopettamaan tällaista kontrolloinnin, manipulaation ja kiusaamisen kehää. Asiaa ei juurikaan huomioida edes lapsiemme asioista keskustellessa, koska ilmiö on asiantuntijoille käsitteellisesti vieras — sitä ei ymmärretä.
Enhän elä fyysisen väkivallan alla, eikä kukaan kyttää ovemme takana. Sen sijaan vapaa-aikaani, tekemisiäni jälkikasvun kanssa, ystävä- ja perhepiiriäni, yhteydenpitoa minulta ja minulle sekä matkustamistani – jopa maaperää, jolle saan astua – rajoitetaan. Valheet, kritiikki, kontrolli, uhkailu ja manipulaatio ovat oivia työvälineitä, jos elämästäni paljastuu jokin yksityiskohta, joka ei miellytä entistä kumppaniani.
Ainoat, jotka ovat tunnistaneet tämän ilmiön, ovat psykologian ammattilaiset sekä lähisuhdeväkivaltaan erikoistunut asianajaja. Myös narsismin uhrien avuksi tarkoitetut kirjat ovat auttaneet minua eteenpäin.
Pakottavaa kontrollia kokeva perheenäiti
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
