Helsingin Sanomien pääkirjoitus (16.5.) totesi osuvasti, että paikallinen sopiminen kyllä kelpaa SAK:lle, mutta nykyehdoin. Tällä hetkellä työehtosopimukset määrittävät, mitkä asiat on jätetty sovittavaksi paikallisesti, ja työlainsäädännössä on listattu, mistä ylipäätään voidaan poiketa työehtosopimuksilla. Työlainsäädännön lähtökohtana on, että työntekijä on työsuhteessa heikompi osapuoli, jota tulee suojata, ja siksi vähimmäisehdoista ei voi sopia täysin vapaasti niitä heikentäen.
Usein Suomen työmarkkinoita kutsutaan jäykiksi ja ammattiyhdistysliikettä vielä sitäkin kankeammaksi. Totuus kuitenkin on, että kunhan asioista neuvotellaan ja sovitaan osapuolten kesken, ammattiliitot ovat valmiita kehittämään työelämää yhdessä työnantajien kanssa. Hyvä esimerkki tästä on, että jo vuonna 2016 työmarkkinaosapuolet pääsivät sopuun paikallisen sopimisen kehittämisestä. Tuolloin Suomen Yrittäjät kuitenkin torppasi paikallisen sopimisen laajentamisen riittämättömänä.
Herää kysymys, haluaako Suomen Yrittäjät oikeasti sopia asioista vai jäädä yksin räksyttämään. Tosiasia on, että Suomen Yrittäjät on se, joka on ollut esteenä paikallisen sopimisen uudistamiselle. Jos Suomen Yrittäjien tavoitteena on, että työehdoista voidaan sopia täysin vapaasti työpaikoilla laista ja sopimuksista poiketen, siihen eivät työntekijät tietenkään suostu.
Rami Lindström
työmarkkinapäällikkö, SAK
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
