Sirpa Mynttinen kysyi (HS 13.5.), kuka tukee lasta ja nuorta läheisen kuoleman jälkeen. Perheiden ja lasten saama tuki on vähäistä ja satunnaista. Mynttinen korostaakin, että hyvinvointialueilla on saatava yhdenmukainen ja toimiva palvelupolku.
Helsingin seurakuntayhtymä on yhdessä Terhokodin kanssa järjestänyt vuosittain yli kymmenen vuoden ajan leirejä perheille, joissa aikuinen on kuollut. Samanlaista tukea tarjoavat myös Espoon seurakunnat. Leirit toteutetaan vertaisleireinä.
Lapset ja nuoret on leirillä jaettu ikäkausiryhmittäin aina kunkin leirin tarpeiden mukaisesti. Lapselle kokemus vertaisuudesta on tärkeä. Hän saattaa olla ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa on mahdollisuus kohdata toisia samassa tilanteessa olevia lapsia. Lapsi näkee vanhempansa surun, minkä vuoksi hän ei omalla surullaan halua lisätä vanhempansa tai läheisensä taakkaa. Siksi leiri voi antaa hänelle mahdollisuuden avoimesti kohdata ristiriitaisiakin tunteita sekä puhua surusta ja kuolemasta.
Aikuisten ryhmässä on vahva vertaisuuden tunne. Ryhmässä puhutaan paitsi menetyksestä myös arjessa selviämisestä. Aikuinen on ehkä menettänyt kumppaninsa, lapsi vanhempansa. Heillä on yhteinen, mutta monella tavoin myös erilainen suru.
Aikuisen on vaikea puhua kaipauksestaan ja arjen taakoistaan lapselle. Leirillä syntyy luontevasti sekä lasten että aikuisten välistä yhteyttä, joka jatkuu vielä leirin jälkeenkin. Vertaisuus voi parhaimmillaan avata ikkunoita tulevaisuuteen.
Vertaisleiriperheiden läheisen kuolemasta on tavallisimmin kulunut puolesta vuodesta vuoteen. Kokemuksemme mukaan vertaisuus toteutuu parhaiten, kun osallistujilla on voimavaroja kuunnella myös toisten kokemuksia. Näin ei ole heti kuoleman jälkeen, kriisin keskellä.
Sirpa Mynttinen korosti aiheellisesti myös välittömän kriisituen tarvetta. Pääkaupunkiseudulla Terhokoti tukee vanhempia saattohoidossa. Se auttaa lasta tai nuorta kohtaamaan vanhemman sairastamiseen liittyvän arjen ja vanhemman kuoleman. Perheiden, lasten ja nuorten tukeminen hautajaisten jälkeen on haaste, johon seurakuntienkin tulisi tarttua nykyistä rohkeammin.
Saku Toiviainen
sairaalapappi, Meilahti
Eija Tuukkanen
perhetyöntekijä, Terhokoti
Maarit Nissinen
sairaalapappi, Terhokoti
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
