Sote-uudistuksen tavoitteena oli turvata palvelut, parantaa saatavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata työvoiman saanti, vastata väestönmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua. Konkreettisia toimintaa tehostavia keinoja tai priorisointilinjauksia ei ole esitetty eikä tuloksia näy. Jonot kasvavat ja hyvinvointialueet pyytävät lisärahoitusta.
Alueiden talouden tasapainottamiseksi on esitetty maakuntaveroa eli sote-veroa. Verotusoikeus ei toisi tavoiteltua kokonaisveroasteen säilyttämistä nykyisellään, eikä verorasitus jakautuisi kansalaisten kesken tasa-arvoisesti. Sote-veron aiheuttamasta veroasteen noususta huolimatta heikommille alueille tarvittaisiin verotulon lisäystä muiden alueiden antaman verotulon tasauksen kautta. Aikoinaan yksi sote-lakiesityksen peruste oli, että kokonaisveroaste säilyy nykyisenä. Maakuntaveron salliminen toimisi täysin toiseen suuntaan.
Uutta sote-veroa ei tarvitse miettiä, jos rahoitusmalli on hyvään taloudenpitoon kannustava, eikä kustannuksiin kannustava. Näkemyksemme mukaan alueilla on suuri sopeutumisen mahdollisuus, mutta alueiden on poliittisesti päätettävä palvelurakenteet ja muut sopeuttavat toimet niin, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) laatima tarveperusteinen rahoitusmalli riittää palveluiden tuottamiseen. Ennen mahdollista lisärahoitusta tulee olla kärsivällisyyttä katsoa loppuvuoteen asti, onko lisärahoitukselle todellinen tarve. Kuluvan vuoden aikana kuntien ja alueiden rahoitusvastuuta vielä korjataan alueiden hyväksi.
”Hoitojonojen vuoksi talkoisiin tarvitaan kaikkia tahoja.
Korjattava ongelma on erityisesti se, että palveluiden rahoitus ja niiden järjestäminen on erotettu toisistaan. Palveluiden rahoituksesta vastaa valtio ja palveluiden järjestämisestä 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki. Hyvinvointialueilla ei ole kustannusten hallintaan riittäviä haluja tai pidäkkeitä. Tämä sama ongelma vaivasi kuntayhtymien ja kuntien välistä rahoitusta. Kokonaisvastuu sekä rahoituksesta että toiminnan järjestämisestä puuttuu.
Eduskunnan tulee vastata sote-palveluiden riittävästä rahoituksesta ja järjestämisestä. Pallottelu valtion ja hyvinvointialueiden kesken tulee lopettaa välittömästi. Rahoitus- ja järjestämisvastuun pitää kuulua valtiolle ja palvelujen tuottamisen hyvinvointialueille, jotka tuottavat valtion ohjauksessa palvelut itse tai yhteistyössä muiden hyvinvointialueiden tai palveluntuottajien kanssa hankintalain mukaisesti.
Todellista uudistusta ei saada aikaan ilman yksityisen ja kolmannen sektorin resurssien mukaan ottamista. Suomessa toimii yli 18 000 sote-yritystä, joissa työskentelee noin 80 000 henkeä. Kasvaneiden hoitojonojen vuoksi talkoisiin tarvitaan kaikkia tahoja.
Ensimmäisen kerran suurempi määrä hoitojonoja purettiin kilpailuttamalla vuonna 2001. Silloin kilpailutettujen palvelujen yhteishinta oli 13,1 prosenttia alhaisempi kuin hoidosta vastuussa olleen keskussairaalan yhteishinta. Palveluja tuotti 11 yksityistä ja kaksi julkista sairaalaa. Potilastyytyväisyys järjestelyihin oli tutkitusti hyvä.
Nyt sote-uudistuksesta tuli julkisen puolen sisäinen järjestely, jota on leimannut uuden aluehallinnon rakentaminen. Sote-järjestelmän luonne pysyi entisenä ja kulut kasvoivat.
professori, lääketieteen tohtori, Helsinki
lääkintöneuvos, lääketieteen tohtori, Turku
hallintotieteiden tohtori, Pälkäne
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.