Ihmettä ei synny ilman investointeja, todettiin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (18.5.). Perhepolitiikka on yksi avain niin työllisyyden kuin yleisen hyvinvoinninkin edistämiseen. Alkuvuoden tilastot kertovat, että syntyvyys Suomessa on aallonpohjassa. Syitä syntyvyyden vähentymiseen olisi viisasta pohtia hallitusohjelmakeskusteluissakin.
Koronaviruspandemian myötä äitien avunpyynnöt räjähtivät, ja etenkin raskaana olevien äitien tuentarve kasvoi. Sotatila Euroopassa lisäsi hätää. Samaan aikaan monia neuvolapalveluita suljettiin, eikä niiden hoitojonoja ole vieläkään purettu.
Tutkimuksissa on todettu, että ennen pandemiaa noin 10–20 prosenttia äideistä sairastui joko raskauden aikaiseen tai synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Koronaviruksen vaikutuksesta luku on entisestään noussut. Kymmenen prosenttia merkitsee nykyisillä synnyttäjämäärillä noin 4 500:aa äitiä. Jos oikeanlaista apua ei saa ajoissa, toipuminen voi viedä useita vuosia.
Henkilöstövaje ja hoitovelka johtavat siihen, että äidit eivät saa apua. Raskaana olevat ja juuri synnyttäneet eivät pääse kaikilla alueilla mielenterveyspalveluihin, vaan neuvolat yrittävät kannatella heitä ilman resursseja. Esimerkiksi neuvolapsykologeja ei ole riittävästi. Tukea tarvitsevien äitien hoitopolkuja ei ole tai entisiäkin on katkennut pandemian aikana ja hyvinvointialueiden käynnistyttyä.
”Henkilöstövaje ja hoitovelka johtavat siihen, että äidit eivät saa apua.
Sekä Hus-yhtymä että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat tilastoissaan tunnistaneet, että suomalaisten äitien yleisin kuolinsyy vauva-aikana on itsemurha. Se on moninkertainen verrattuna muihin kuolinsyihin. Synnyttäminen on muutoin yhä turvallisempaa, mutta mielenterveyshäiriöihin liittyvä pienten lasten äitien kuolleisuus on pysynyt pitkään ennallaan. Kun apua ei ole saatavilla, entistä useampi oireilee ja avun myöhästyessä ongelmat kasaantuvat. Joudutaan käyttämään pidempään lääkkeitä, eikä työhön tai opiskeluun paluu onnistu. Voi tulla ero, huostaanotto tai pitkittynyt työttömyys. Moni on taloudellisesti ahtaalla ja joutuu elämään tukien varassa.
Riskejä on paljon, mutta oikea-aikainen apu ja äitien hyvinvoinnista huolehtiminen toisivat mahdollisuuden säästää: saada ihmisiä pois tukiloukuista, estää heitä joutumasta niihin sekä saada irrotetuksi pahimmasta köyhyydestä pienten lasten kanssa. Hoitamalla sairastuvia äitejä oikea-aikaisesti kustannuksia tulisi yhteiskunnalle vain viidennes verrattuna nykytilanteeseen. Lapsiperheköyhyyden jäljet me kaikki jo tiedämme tutkimustenkin kautta.
Laura Piirainen
toiminnanjohtaja, Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry
Leena Valkonen
puheenjohtaja, Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
