Tehokas ja vaikuttava puuttuminen hatkaamiseen eli luvatta poistumiseen lastensuojelun sijaishuollosta vaatii muutoksia ajattelumalleissa, rakenteissa ja käyttäytymisessä.
Mielipidekirjoituksessaan ”Hatkanuorten palauttaminen tyssää usein lainsäädäntöön” (HS 8.5.) sosiaalityöntekijä Sara Tiinanen kuvasi hyvin niitä rakenteellisia lainsäädäntöä koskevia haasteita, joita hatkaamiseen liittyy. Sijaishuollosta kadonneiden lasten oikeuksien toteutuminen vaatii lainsäädännön uudelleen tarkastelua. Se ei kuitenkaan yksinään riitä. Lainsäädännön muutokset eivät tuota toivottuja tuloksia, jos emme ole valmiita tarkastelemaan kriittisesti myös omia ajattelumallejamme ja toimintaamme.
Selvityksessämme ja kansainvälisessä tutkimuksessa on laajasti tunnistettu, että lastensuojelun sijaishuollosta kadonneet lapset kohtaavat monenlaista stigmatisointia. Se johtaa pahimmillaan ajatteluun, jossa unohdetaan hatkaamisessa olevan kyse vaarassa olevista, alaikäisistä ja lastensuojelun sijaishuollon piiristä kadonneista lapsista. Stigmatisoinnin taustalla on tunnistettu erilaisia syitä, joita ovat muun muassa työntekijöiden epäonnistumisen ja turhautumisen kokemukset, väärinymmärrykset riskeistä, hatkaamisen näkeminen virheellisesti nuorten omana syynä ja heikko kokemus vaikutusmahdollisuuksista nuorten auttamiseksi.
”Lapset eivät saa joutua kärsimään resurssien puutteen vuoksi.
Suomessa stigmatisointi näkyy esimerkiksi kansallisessa hatkaamiseen liittyvässä toimintaohjeessa, hatkaamisen yhteydessä käytetyssä kielessä (esimerkiksi hatkanuori, karkaaminen) ja lainsäädännön tulkinnoissa. Paremmin toimivan viranomaistyön ja lapsen oikeuksien toteutumisen mahdollistavat lainsäädännölliset tulkinnat sekä niistä johdetut ohjeet. Kuitenkin tällä hetkellä esimerkiksi Poliisihallituksen tulkinta hatkaamiseen liittyen ei ole lapsen oikeuksien ja edun mukainen.
Lapset eivät saa joutua kärsimään resurssien puutteen vuoksi. Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että käytettävissä on riittävästi resursseja kaikkien, myös sijaishuollosta kadonneiden, lasten suojelemiseksi. Hatkaamiseen puuttuminen vaatii päättäväisiä toimia, joista osa on luonteeltaan myös poliittisia. Jokaisella ihmisellä, joka kohtaa hatkassa olevia nuoria, on mahdollisuus vaikuttaa nuorten turvallisuuden toteutumiseen.
Selvityksemme sekä kansainvälisen ja kotimaisen tutkimuksen mukaan ilmiöön puuttumiseksi on esimerkiksi seuraavat kolme keinoa. 1) Hatkassa olevien nuorten tunnistaminen ja tunnustaminen lastensuojelun sijaishuollosta kadonneiksi lapsiksi, jotka ovat vaarassa kohdata monenlaisia kielteisiä ja haavoittavia kokemuksia hatkan aikana. 2) Lastensuojelun pitkään jatkuneiden ja rakenteellisten ongelmien, kuten työntekijöiden vaihtuvuuden, lainsäädännön, ohjauksen sekä tkki-toiminnan resurssivajeiden ja puutteiden korjaaminen. 3) Eri toimijoiden välisen yhteistyön vahvistaminen, nuorten ja läheisten parempi huomioiminen sekä rakkauden ja rajoittamisen välisen suhteen uudelleen tarkasteleminen.
Onni Westlund
kehittämispäällikkö
Milja Kaijanen
erityisasiantuntija
Pesäpuu ry
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.