Muistot    |   Muistot

Jyrki Järvinen

Suomen Kansallisoopperan baletin tanssija Jyrki Järvinen kuoli lyhyeen sairauteen 12. toukokuuta 2010 Harrogatessa Britanniassa. Hän oli 64-vuotias, syntynyt 23. joulukuuta 1945 Turussa. Järvinen oli legendaarisen turkulaisen baletti- ja tanssinopettaja Thelma Tuuloksen poika, ja oli luonnollista, että myös hän päätyi näyttämölle ja juuri tanssijaksi.

Tilaajille
Balettitanssija Jyrki Järvinen s. 23.12.1945 k. 12.05.2010

Suomen Kansallisoopperan baletin tanssija Jyrki Järvinen kuoli lyhyeen sairauteen 12. toukokuuta 2010 Harrogatessa Britanniassa. Hän oli 64-vuotias, syntynyt 23. joulukuuta 1945 Turussa.

Järvinen oli legendaarisen turkulaisen baletti- ja tanssinopettaja Thelma Tuuloksen poika, ja oli luonnollista, että myös hän päätyi näyttämölle ja juuri tanssijaksi.

Järvinen kiinnitettiin 1968 Suomen Kansallisoopperan balettiin, jossa hän työskenteli aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoteen 1992.

Järvinen asui 1969–70 Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Kotiin tuomisina oli tanssiopin lisäksi vaimo, brittiläissyntyinen Joan Blakeney, joka Suomeen tultuaan toimi pitkään Kansallisoopperan baletissa balettimestarina.

Järvinen ei ollut klassisten prinssiroolien esittäjä vaan loisti erityisesti demi-caractère-tanssijana vahvoissa luonneosissa.

Pitkäaikainen ystävä ja monikymmenvuotinen pukuhuonetoveri Jarmo Rastas muistelee Järvisen – ja yleisön – pitäneen erityisesti tummasävyisestä Gikon roolista Elsa Sylvesterssonin baletissa Gajaneh sekä suomalaisuuden ikonin, Seitsemän veljeksen, poikakatraan Aapon osasta.

Marjo Kuuselan koreografian veljessarja jäi kokonaisuutena suomalaisen tanssitaiteen historiaan voimakkaana, maskuliinisena ja rehellisen paljaana.

Hyvin erilainen mutta erittäin mieluisa oli myös hulvaton Äidin rooli Heinz Spoerlin Huonosti vartioidussa tytössä, jossa Järvinen heilui helmoineen ja näytti pistämättömät koomikontaitonsa.

Järvinen oli moniulotteinen ja laaja-alainen taiteilija, joka esiintyessään antautui täysin roolilleen ja teki siitä omannäköisensä.

Hän opasti myös auliisti seuraavan sukupolven taiteilijoita esittämiensä roolien yksityiskohtiin.

Näyttämön ulkopuolella Järvinen oli hauska seuramies, lämmin ystävä, joka eli "huumori pinnassa ja pilke silmäkulmassa".

Kollegat muistavat Järvisen ilkikurisena keppostelijana, joka nautti saadessaan yllättää sopivalla hetkellä kesken esityksen. "Toki samalla mitalla annettiin takaisinkin", muistaa Rastas ystäväänsä.

Mika Saarelainen