Muistot    |   Muistot

Guy Rökman

Dessinatööri Guy Rudolf Selim Rökman kuoli 95-vuotiaana 26. elokuuta 2011 Pietarsaaren Malmin sairaalassa, jossa hän vietti viimeiset kuukautensa. Hän oli syntynyt 18. maaliskuuta 1916 Kruununkylässä Pohjanmaalla opettajaperheeseen. Perhe muutti Tammisaareen Rökmanin ollessa noin 12-vuotias.

Tilaajille
Dessinatööri Guy Rökman s. 18.03.1916 k. 26.08.2011

Dessinatööri Guy Rudolf Selim Rökman kuoli 95-vuotiaana 26. elokuuta 2011 Pietarsaaren Malmin sairaalassa, jossa hän vietti viimeiset kuukautensa. Hän oli syntynyt 18. maaliskuuta 1916 Kruununkylässä Pohjanmaalla opettajaperheeseen.

Perhe muutti Tammisaareen Rökmanin ollessa noin 12-vuotias. He asuivat omakotitalossaan aivan rautatieaseman läheisyydessä. Rökman oli nuorena innokas partiolainen ja hyvin aktiivinen kasvattamaan nuoria partio-aatteeseen.

Asevelvollisuutensa hän suoritti Dragsvikin varuskunnassa sekä Haminan reserviupseerikoulussa.

Koulun jälkeen Rökman lähti opiskelemaan Ruotsiin Norrköpingiin Lenningstekstiltekniska instituuttiin tekstiilitekniikkaa. Hän joutui kuitenkin keskeyttämään opintonsa, kun talvisota syttyi. Talvisodan hän palveli Vöyrissä koulutusupseerina kouluttamassa ruotsinkielisiä alokkaita.

Jatkosodassa Rökman joutui aluksi Hangon rintamalle Tammisaaren edustan saarille, joissa käytiin erittäin verisiä taisteluita. Hän toimi tällöin esimerkillisesti komppanian päällikkönä ollen usein itse etulinjassa.

Venäläisten poistuttua Hangosta Rökman sai siirron perustettuun Äänisen rannikkoprikaatiin, joka joutui usein torjumaan jään yli pyrkivää vihollista. Äänisen jälkeen siirryttiin Virolahdelle, jonka aikana solmittiin rauha. Rökman ehti vielä toimia myös Porkkalan rajavartiostossa ennen kotiutustaan.

Tämän jälkeen hän jatkoi Ruotsissa keskenjäänyttä opiskelua valmistuen dessinatööriksi. Ensimmäinen työpaikka oli Ekenäs Klädesfabrik Tammisaaressa, josta Rökman muutti perheineen 1949 Antskogiin Pojovikens Klädesfabrikin palvelukseen. Koska Rökman oli valmistunut palo-opistossa palopäälliköksi, hän toimi myös tehtaan palopäällikkönä hankkien sen ensimmäisen paloauton.

Kesällä 1951 Rökman muutti Oravaisten Tehtaalle, Oravais Klädesfabrikeniin toimien siellä dessinatöörinä ja monissa muissa tehtävissä eläkkeeseensä asti. Täälläkin hän vastasi koko Oravaisten Tehtaan palontorjunnasta.

Guy Rökman oli aktiivinen Reservinupseereissa ja veteraanien asiat olivat hänelle tärkeitä.

Hän oli myös perustamassa Lions Club Oravaista. Hän toimi siinä aktiivisesti ja piti yhteyksiä ulkomaisiin Lions-veljiinsä.

Eläkkeelle jäätyään hän jatkoi sotaveteraanitoimintaa osallistuen useille Äänisen retkille, joilla kierrettiin sotapaikkoja. Vanhat sodanaikaiset kartat mukanaan hän pystyi kertomaan ja muistamaan ryhmitykset ja tapahtumat.

Eläkeläiskerhotoimintaa hän veti aktiivisesti ja organisoi erilaisia kotimaan kiertomatkoja.

Pietarsaaressa, jossa Rökman asui pitkän ja rikkaan elämänsä viimeiset vuodet, hänet tunnettin erittäin lapsirakkaana päiväkodin vaarina ”dagispappana”, joka 17 vuoden ajan vieraili lastentarhoissa ja oli hyvin pidetty. Nuoriso- ja lapsityöstään hän sai yhdessä vaimonsa Mairen kanssa vuonna 2008 Pietarsaaren kulttuuripalkinnon.

Rökmanin harrastuksiin kuului myös filatelia, lasin kaiverrus ja öljyvärimaalaus, johon aiheet löytyivät Pohjanmaan lakeuksilta ja Lapin tuntureilta.

Isänmaa, itsenäisyys, sotamuistot ja vanhat aseveljet ja siihen liittyvät asiat olivat hänelle tärkeitä, samoin kunnioitus Suomen lippua kohtaan.

Rökmanilla on kolme poikaa avioliitosta Anna-Maria Karvosen kanssa. Anna-Marian kuoltua 1970 hän avioitui Maire Nurmelan kanssa.

Guy Rökmania jäivät kaipaamaan vaimo Maire, pojat puolisoineen, lastenlapset, sukulaiset sekä suuri joukko ystäviä.

Kay, Bo ja Kim Rökman
Kirjoittajat ovat Guy Rökmanin poikia.