Muistot    |   Muistot

Jiři Dienstbier

Entinen toisinajattelija, toimittaja ja kommunismin jälkeisen Tšekkoslovakian ensimmäinen demokratian ajan ulkoministeri Jiři Dienstbier kuoli Prahassa 8. tammikuuta 2011 syöpään. Hän oli 73-vuotias, syntynyt Prahan lähellä Kladnossa 1937. Dienstbier oli näytelmäkirjailija Václav Havelin ohella Neuvostoliiton valtaa ja kommunismia Itä-Euroopassa vastustaneiden oppositioliikkeiden keskeinen hahmo kotimaassaan.

Tilaajille
Lehtimies, Tšekin ulkoministeri Jiři Dienstbier s. 20.04.1937 k. 08.01.2011

&nbps;

Entinen toisinajattelija, toimittaja ja kommunismin jälkeisen Tšekkoslovakian ensimmäinen demokratian ajan ulkoministeri Jiři Dienstbier kuoli Prahassa 8. tammikuuta 2011 syöpään. Hän oli 73-vuotias, syntynyt Prahan lähellä Kladnossa 1937.

Dienstbier oli näytelmäkirjailija Václav Havelin ohella Neuvostoliiton valtaa ja kommunismia Itä-Euroopassa vastustaneiden oppositioliikkeiden keskeinen hahmo kotimaassaan.

Dienstbier kuului Havelin aloitteesta syntyneen kansalaisvapausjulistuksen Charta 77 -peruskirjan allekirjoittajiin. He johtivat myöhemmin Tšekkoslovakian samettivallankumousta 1989.

Dienstbier ei kadottanut ominaista optimismiaan kalterien takanakaan.

Havel muisteli kuollutta ystäväänsä. "Kulutimme monia pitkiä kuukausia vankilassa, ja pahimpinakin aikoina hän jaksoi aina piristää muita."

Dienstbierin mielestä kolmen vuoden tyrmäreissu 1979–1982 täytyi kääntää voitoksi.

"Vakuuttelin linnakavereille, että elämää on kaikkialla", hän kiteytti eräässä haastattelussa.

Pikkupoikana hän innostui ruuanlaitosta ja ulkopolitiikasta. Molemmissa hän oli taitava.

Kiinnostus ulkopolitiikkaan vei hänet Kaarlen yliopistosta toimittajaksi Tšekkoslovakian radioon. Hän liittyi kommunistipuolueeseen. Ulkomaanreportterina hän työskenteli Länsi-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa.

Elokuussa 1968 Neuvostoliiton ja Varsovan liiton joukot vyöryivät tukahduttamaan verisesti Prahan kevääksi kutsuttua kommunismin liberalisointia. Dinstbierin usko sosialismiin järisi sijoiltaan.

"Suljimme radioon saapuneet miehitysvallan edustajat ja turvamiehet yhteen huoneeseen. Lähetimme viikon ajan vapaasti ohjelmaa", hän hykerteli muutama vuosi sitten.

Miehityksen kritisointi maksoi hänelle työpaikan. Hän kaapi elantonsa yövahtina ja lämmityslaitoksen kattilanhoitajana.

Opposition avainhenkilöistä lujittui kuitenkin ystäväpiiri, joka kokoontui vaaroista välittämättä kodeissa ja oluttuvissa.

Dienstbier erikoistui kiellettyjen maanalaisten uutislehtisten, samizdatien, kirjoittamiseen.

Hän virvoitti lisäksi ystävineen henkiin maansa vanhimman päivälehden, Lidové Novinyn, jonka kommunistit olivat 1950-luvulla lakkauttaneet.

Dienstbier nousi samettivallankumouksen saatossa ulkoministeriksi ja Havelista tuli presidentti.

Monien mieliin ikuistui kuva viiksekkäästä tšekistä leikkaamassa itää ja länttä erottanutta piikkilanka-aitaa Länsi-Saksan ulkoministerin Hans-Dietrich Genscherin kanssa.

Oppositiovuosien puolalainen ystävä, Gazeta Wyborcza -lehden päätoimittaja Adam Michnik muisti riemukasta tapaamista tuoreen ministerin kanssa: "Olimme olleet rikollisia, nyt kohtasimme vapaina ihmisinä, jotka olivat kantaneet oman kortensa kekoon diktatuurin tuhoamiseksi."

Dienstbier toimi YK:n ihmisoikeuskomission raportoijana entisen Jugoslavian alueella Balkanilla 1998–2001.

Hän istui sairaudestaan huolimatta senaattorina parlamentin ylähuoneessa ja oli diplomatian taustavaikuttaja. Hän keräsi kansainvälistä tunnustusta tiedotusvälineiden vapauden edistäjänä – aihe, joka taas on kipeästi esillä vaikkapa naapurissa Unkarissa.

 

 

Pilvikki Kause