Muistot    |   Muistot

Terttu Pakarinen

Karkauspäivän aamuna 29. helmikuuta 2012 Tampereen teknillisen yliopiston henkilökunta sai tyrmistyttävän viestin: professori emerita Terttu Pakarinen menehtyi komplikaatioihin lyhyen sairastamisen jälkeen. Pakarinen oli syntynyt Mäntyharjulla 22. heinäkuuta 1946.

Tilaajille
arkkitehti, professori Terttu Pakarinen s. 22.07.1946 k. 29.02.2012

Karkauspäivän aamuna 29. helmikuuta 2012 Tampereen teknillisen yliopiston henkilökunta sai tyrmistyttävän viestin: professori emerita Terttu Pakarinen menehtyi komplikaatioihin lyhyen sairastamisen jälkeen. Pakarinen oli syntynyt Mäntyharjulla 22. heinäkuuta 1946.

Terttu Pakarinen valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1974 ja tekniikan tohtoriksi Tampereen teknillisestä korkeakoulusta 1985.

Toimittuaan muutamia vuosia suunnittelijana, hän työskenteli Tampereen yliopistossa vuosisadan kolmanneksen assistenttina, professorina ja rakennetun ympäristön tiedekunnan dekaanina. Hän oli Suomen Akatemian ympäristötieteellisen toimikunnan jäsen 1992-99. Vuonna 2010 hänelle myönnettiin ansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki.

Terttu oli luonteeltaan homo academicus, akateeminen ihminen. Hän oli yhdyskuntasuunnittelun tutkimuksen pioneerihahmoja Suomessa ja rakensi vahvasti arkkitehtuuritutkimuksen tieteellisyyttä sen taiteellista ulottuvuutta väheksymättä.

Pitkän tutkijanuran aihepiireistä on tunnistettavissa useita uusia avauksia sosiaalisen tilan ja suunnittelun teoriasta yhdyskuntarakenteen morfologiaan ja verkostoitumiseen. Angloamerikkalaiseen keskusteluun vinoutuneessa tutkimuskentässä Pakarinen piti esillä saksalaisen ja italialaisen kielialueen tutkimuksen merkitystä sekä niiden vuosisadan takaisten juurien että uusimpien virtausten osalta. Hänen johtamansa EDGE-laboratorion kaupunkimorfologiset ja verkostoteoreettiset tutkimukset nostivat tamperelaisen yhdyskuntasuunnittelun tutkimuksen korkealle kansainväliselle tasolle.

Pakarinen oli aidosti monitieteinen tutkija, jolla oli kyky kommunikoida yli rajojen. Hänen opetuksessaan yhdyskuntasuunnittelu, ympäristökysymys ja kaupunkiteoria olivat yhtä kokonaisuutta, jota oli syytä tarkastella usean tieteenalan näkökulmasta. Hän rakensi myös yliopistojen välistä yhteistyötä ja oli muun muassa TKK:n (nykyisen Aalto-yliopiston) Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen YTK:n pitkäaikainen johtokunnan jäsen.

Monitieteisyyden rakentajana Pakarinen oli huolestunut yliopistojen tulospaineiden aiheuttamasta kehityksestä, joka on johtamassa alan kannalta olennaisen monitieteisyyden ajautumista ahtaalle niin tutkimuksessa kuin opetuksessakin. Hän oli hyvä esimerkki siitä, että kaupunkien ymmärtämiseen ja kehittämiseen tarvitaan sekä sydämen että järjen viisautta.

Pakarinen ehti nauttia kaipaamistaan eläkepäivistä kohtuuttoman lyhyen ajan ja hänen kynänsä katkesi tiedeyhteisön ja ammattikunnan kannalta valitettavan pian.

Tutkimusansioidensa lisäksi lukuisille kollegoille mieleenpainuvin muisto Tertusta lienee hänen kuiva huumorinsa, jolle toivoi olevansa mieluummin kuulijana kuin kohteena. ”Jos tuijotetaan vain nykytilaa, ei ajatusta saada lentoon” sanoi Terttu lehtihaastattelussa. Hän saikin niin monen perus- ja jatko-opiskelijan, kollegan ja ystävän ajatukset liikkeelle - niiden jotka katsovat kohti tulevaa.

Staffan Lodenius
Kirjoittajat ovat Terttu Pakarisen läheisiä työtovereita.