Muistot

Jacques Le Goff

Ranskan arvostetuimpiin keskiajan tutkijoihin kuulunut historioitsija Jacques Le Goff kuoli sairaalassa Pariisissa 1. huhtikuuta 2014. Hän oli 90-vuotias ja syntynyt Toulonissa 1. tammikuuta 1924. Keskiajan sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin sekä mentaliteettien historiaan erikoistunut Le Goff muutti sitkeitä käsityksiä pimeästä keskiajasta.

Tilaajille
Historioitsija Jacques Le Goff s. 01.01.1924 k. 01.04.2014

Ranskan arvostetuimpiin keskiajan tutkijoihin kuulunut historioitsija Jacques Le Goff kuoli sairaalassa Pariisissa 1. huhtikuuta 2014. Hän oli 90-vuotias ja syntynyt Toulonissa 1. tammikuuta 1924.

Keskiajan sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin sekä mentaliteettien historiaan erikoistunut Le Goff muutti sitkeitä käsityksiä pimeästä keskiajasta.

Hän näki keskiajan ilon ja suurten sosiaalisten ja älyllisten vallankumousten aikakautena, joka tuotti yliopistoja ja katedraaleja sekä Danten ja Boccaccion kaltaisia kirjailijoita.

Le Goff kuului annalistihistorioitsijoihin, jotka hyödyntävät työssään myös sosiologian metodeja.

Eliittikorkeakoulu École Normale Supérieuren kasvatti Le Goff seurasi kuuluisaa annalistia Fernand Braudelia korkeakoulu École des Hautes Études en Sciences Socialesin johtajana 1972–77.

Vaikka Le Goff oli elämänsä loppuun asti vasemmistolainen, aikoinaan monia ranskalaisia intellektuelleja houkuttanutta stalinismia hän kammosi. Syynä olivat hänen kokemuksensa vuodelta 1948.

Ollessaan silloin toista vuotta stipendiaattina Tšekkoslovakiassa hän sai nähdä, miten kommunistit kaappasivat maassa vallan.

Kysymys Euroopasta oli historioitsijalle keskeinen. Kirjassaan L'Europe est-elle née au Moyen Age? (2004) hän muistutti keskiajan olevan länsimaisen sivistyksen muotti. Le Goff torjui kuitenkin vakiintuneen käsityksen, jonka mukaan keskiaika alkoi Länsi-Rooman viimeisen keisarin syrjäytyksestä 476 ja päättyi Kristoffer Kolumbuksen purjehdittua Amerikkaan 1492.

Vastapainoksi hän esitti ideansa pitkästä keskiajasta, joka alkoi kristinuskon juurtuessa Eurooppaan neljännellä vuosisadalla ja loppui vasta teollisen vallankumouksen kynnyksellä 1700-luvulla.

Kun hän katsoi tämän mallinsa lävitse esimerkiksi Lutherin reformaatiota, se asettui osaksi uskonnollisten myllerrysten sarjaa, jonka alkupäässä olivat kataarien harhaopit 1100-luvulla ja päätepisteenä jesuiittajärjestön tilapäiseksi jäänyt lakkautus 1773.

Useille kielille käännetyistä Le Goffin kirjoista tärkeimpiä ovat taloushistoriaan syventyvä Marchands et Banquiers au Moyen Âge (1957), kiirastulen ideaa puiva La Naissance du Purgatoire (1981) ja Ranskan kuninkaan Ludvig IX:n elämäkerta Saint-Louis (1995), jota hän kirjoitti 16 vuoden ajan.

Le Goff myös juonsi 36 vuotta Radio France-kanavalla viikoittaista historiaohjelmaa. Hän toimi myös historiallisena neuvonantajana kuvattaessa elokuvaa Ruusun nimi (1986).

Innostuksensa keskiaikaan Le Goff kertoi syttyneen jo 12-vuotiaana, kun hän luki Walter Scottin romaania Ivanhoe.

Petri Immonen