Muistot

Brita Koivunen

Pitkään Suomen rakastetuimpiin iskelmälaulajiin kuulunut Brita Koivunen kuoli suolistosyöpään 12. huhtikuuta 2014. Hän oli 82-vuotias ja syntynyt 31. elokuuta 1931 Helsingissä. Viimeiset vuotensa hän asui hoitokodissa Töölössä. Hänet muistetaan taitavana ja monipuolisena esiintyjänä ja viihdyttäjänä, joka liki 50-vuotisella urallaan esitti tarttuvaa tanssimusiikkia, hienoja jazziskelmiä ja mainioita lastenlaulujakin.

Tilaajille
Iskelmälaulaja Brita Koivunen s. 31.08.1931 k. 12.04.2014

Pitkään Suomen rakastetuimpiin iskelmälaulajiin kuulunut Brita Koivunen kuoli suolistosyöpään 12. huhtikuuta 2014. Hän oli 82-vuotias ja syntynyt 31. elokuuta 1931 Helsingissä. Viimeiset vuotensa hän asui hoitokodissa Töölössä.

Hänet muistetaan taitavana ja monipuolisena esiintyjänä ja viihdyttäjänä, joka liki 50-vuotisella urallaan esitti tarttuvaa tanssimusiikkia, hienoja jazziskelmiä ja mainioita lastenlaulujakin.

Koivunen ponnahti yleisön tietoisuuteen voittamalla vuonna 1954 iskelmäkilpailun. Voittonsa jälkeen hän alkoi ottaa aivan tosissaan laulutunteja.

"Soittivat ja kertoivat minulle, että nyt oli löytynyt joku, joka ylitti Doris Daynkin. Enhän minä sellaiselta tohtinut koelaulutilaisuuttakaan kieltää", muisteli televisiossa suositun Iskelmäkarusellin taustavaikuttajiin kuulunut populaarimusiikin monitoimimies Paavo Einiö kohtaamistaan Brita Koivusen kanssa.

Koivunen avioitui Einiön kanssa 1955. Liitto kesti Einiön kuolemaan asti 2006.

Heillä on neljä lasta, tytär ja kolme poikaa.

Brita Koivusen sielukas tulkinta Suklaasydämestä (1956) kuului Einiön, Johan Vikstedtin ja Herbert Katzin perustaman levy-yhtiö Scandia-Musiikin isoihin hitteihin. Se avasi ovia myös muille naissolisteille.

Monien nuorten solistien lailla Koivunenkin sai kiittää paljolti säveltäjä-tuottaja-kapellimestari Jaakko Saloa itselleen sopivan tyylin löytymisestä. Salo myös loi 50-luvun iskelmään sen modernin soundin.

Ensimmäisen levytyksenä Nainen – mies (1954) Koivunen teki Börje Lampeniuksen kanssa.

Oltuaan noihin aikoihin hetken solistina Onni Gideonin orkesterissa Koivunen siirtyi Olli Hämeen kvintettiin. Siirto teki hänestä tähden, kun yhtyeen jäsenistä muodostetulla kokoonpanolla levytettiin single Puukko-Mackie, jonka b-puolella oli Suklaasydän.

Kun Koivunen valittiin Iskelmä-lehden äänestyksessä vuoden 1960 suosituimmaksi kotimaiseksi laulajattareksi, hänelle oli kertynyt jo vino pino hittejä, kuten Sä kaunehin oot (1956), Mustat silmät (1956), Ikkunaprinssi (1957), Sävel rakkauden (1957), Mamma, tuo mies mua tuijottaa (1958), Kuinka paljon rakkautta (1959) ja Tällaista rakkaus on (1959).

Jonkin aikaan Erkki Melakosken orkesterissa laulettuaan Koivunen oli 1959–62 solistina sodanjälkeisen jazzin ja tanssimusiikin isoihin nimiin kuuluneen Eino Virtasen yhtyeessä.

Menestyneelle laulajalle oli kysyntää myös elokuvissa etenkin vuonna 1959, jolloin hänet nähtiin lyhytelokuvassa Iskelmäkuvia sekä täyspitkissä elokuvissa Suuri sävelparaati ja Lasisydän. Valkokangasura tyrehtyi kuitenkin elokuvien Iskelmäkaruselli pyörii (1960) ja Teerenpeliä (1963) myötä.

Televisio oli alusta alkaen Koivuselle tärkeä foorumi, jossa hän lauloi ja esiintyi muun muassa Eino Virtasen ja VEK-kolmikon (eli Jukka Virtasen, Aarre Elon ja Matti Kuuslan) suosituissa viihdeohjelmissa.

Musiikillisesti kiintoisaksi maamerkiksi jäi yhtye Matit ja Maijat, jossa Koivusen rinnalla lauloivat Vieno Kekkonen, Laila Kinnunen, Eino Grön ja Kai Lind. Sen ainoaksi levytykseksi jäi Hippojen jälkeen (1964).

Musikaalisuutensa Brita Koivunen arvioi perineensä äidiltään, jolla oli Helsingissä aikoinaan oma orkesterinsa.

Lempimusiikkiaan jazzia Koivunen levytti vielä 1985 englanniksi levyllisen nimeltä As Time Goes By.

Sittemmin hän keikkaili aikalaistähtien Vieno Kekkosen ja Pirkko Mannolan kanssa triona, joka julkaisi albumin Kulta-ajan tähdet (1997).

Julkisuudesta Brita Koivunen vetäytyi 2005. Verkkosivusto www.aanitearkisto.fi listaa hänelle yhteensä 171 levynimikettä.

Petri Immonen