Muistot    |   Kuolleet

P. D. James

Kuuluisa englantilainen rikoskirjailija ja paronitar P. D. James kuoli kotonaan Oxfordissa 27. marraskuuta 2014 94-vuotiaana. Hän oli eräs kotimaansa menestyneimmistä ja kansainvälisestikin palkituimmista rikoskirjailijoista. Phyllis Dorothy James syntyi Oxfordissa 3.

Tilaajille
Kirjailija P. D. James s. 03.08.1920 k. 27.11.2014

Kuuluisa englantilainen rikoskirjailija ja paronitar P. D. James kuoli kotonaan Oxfordissa 27. marraskuuta 2014 94-vuotiaana. Hän oli eräs kotimaansa menestyneimmistä ja kansainvälisestikin palkituimmista rikoskirjailijoista. Hänen kirjojaan on käännetty yli 20 kielelle.

Phyllis Dorothy James syntyi Oxfordissa 3. elokuuta 1920. Koulunsa hän kävi Cambridgessa, mutta joutui rahanpuutteessa luopumaan yliopisto-opinnoista.

Avioiduttuaan hän ryhtyi kotirouvaksi. Kun aviomies palasi toisesta maailmansodasta henkisesti sairastuneena, vaimo meni töihin kaksilapsisen perheensä elättämiseksi. James työskenteli julkisessa terveydenhuollossa 1949–68 ja sen jälkeen sisäministeriössä. Hän jäi leskeksi 1964.

Kirjoittamisen jo 1960-luvun alussa aloittaneen P. D. Jamesin todellinen menestys alkoi 1970-luvun lopulla. Vasta yhdeksännen teoksensa Viattoman veren (1980) myötä hän uskalsi ryhtyä täyspäiväiseksi kirjailijaksi.

Jamesista syksyllä 1986 Time-lehteen tehdyssä kansikuvajutussa hänet nimettiin sir Arthur Conan Doylen ja Agatha Christien manttelinperijäksi. Hän kirjoitti kuitenkin paremmin ja kunnianhimoisemmin kuin he yhteensä.

Vaikka Jamesin mutkikkaat juonikudelmat ovat velkaa Dorothy L. Sayersin ja Ngaio Marshin teoksille, hän venytti klassisten ja perin konservatiivisten murhamysteerien rajoja kirjoittamalla niiden sisään psykologisesti hienovireisiä ja sosiaalisesti tarkkanäköisiä yhteiskunta- ja tapakuvauksia.

Hän esti rikoksien kutistumisen teoreettisiksi ongelmiksi hylkäämällä johtolankojen ja selvien vastausten tasaiseksi tallatun polun ja astumalla epävarmuuden, sekasorron ja syyllisyyden haastavampaan maastoon. James myös kirjoitti mieluusti älykkäiden henkilöhahmojen tekemistä rikoksista, koska niiden takana erottuu harkittuja moraalisia ratkaisuja.

P.D. James onnistui itse asiassa ratkaisemaan useiden kollegoidensa mahdottomaksi havaitseman yhtälön, eli yhdistämään klassisen salapoliisiromaanin ja modernin rikosromaanin. Hän kirjoitti 19 rikosromaania, viimeisin Syystanssiaiset (2011).

Esikuviaan James ei peitellyt. Hän kertoi oppineensa romaanien rakentamista ja henkilökuvausta Jane Austinilta, kerrontatekniikkaa Graham Greeneltä ja tyyliä ja dialogin tajua Evelyn Waughilta.

Vaikka esikoiskirja Sally-rukka, kultatukka (1962) on vielä kepeä verrattuna kirjailijan myöhempiin teoksiin, siitäkin välittyy käsitys, että rikoksilla voi olla ratkaisunsa ja päätöksensä – mutta ihmisten kärsimyksellä ei välttämättä ole.

Jo esikoiskirjassa esiintyy Scotland Yardin poliisikomentaja Adam Dalgliesh. Hän on työssään vaistoihinsa luottava älykkö ja yksityiselämässään sivistynyt leski ja melankolinen runoilija, joka pitää arkkitehtuurista ja tyylikkäistä vaatteista. Häntä on pidetty kirjailijan alter egona.

Dalgliesh-kirjoja James kirjoitti 14 kappaletta. Niiden parhaimmistoa ovat Rikoskirjailijan kuolema (1967), Kuoleman maku (1986), Totuus ja toiveet (1989), Pahuuden palkka (1994), Usko ja epäilys (2001) ja Majakka (2005).

Hänen toinen maineikas luomuksensa on kirjoissa Murha ei sovi naiselle (1972) ja Kalman naamiot (1982) tavattava itsenäisen naisen perikuva ja yksityisetsivä Cordelia Gray.

Useimmat Jamesin teoksista on sovitettu televisiosarjoiksi tai elokuviksi. Suomessakin tunnetaan televisiosarjat, joissa Adam Dalglieshia esittää Roy Marsden.

James hoiti monia kulttuuripolitiikan luottamustehtäviä. Hän oli BBC:n hallintoneuvoston jäsen 1988–93 ja Englannin taideneuvoston Arts Councilin kirjallisuustoimikunnan puheenjohtaja 1988–92. Hänestä tuli elinikäinen pääri 1991 ja protokollan mukaan hän oli Holland Parkin paronitar. Häneltä ilmestyi muistelmateos Time to be in earnest (2000).

Suomen dekkariseura myönsi Jamesille vuoden 2010 ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan.

Petri Immonen