Muistot    |   Kuolleet

Pierre Boulez

Toisen maailmansodan jälkeisen modernismin vaikutusvaltaisin säveltäjä ja kapellimestari Pierre Boulez kuoli 5. tammikuuta 2016 kotonaan Baden-Badenissa Saksassa. Hän oli 90-vuotias, syntynyt 26. maaliskuuta 1925 Montbrisonissa Ranskassa.

Säveltäjä, kapellimestari Pierre Boulez s. 25.03.1925 k. 05.01.2016

Toisen maailmansodan jälkeisen modernismin vaikutusvaltaisin säveltäjä ja kapellimestari Pierre Boulez kuoli 5. tammikuuta 2016 kotonaan Baden-Badenissa Saksassa. Hän oli 90-vuotias, syntynyt 26. maaliskuuta 1925 Montbrisonissa Ranskassa.

Boulezin ansiosta arkkitehti Jean Nouvelin suunnittelema konserttitalo Philharmonie de Paris avattiin viime vuonna Pariisissa. Aikaisemmin hän oli ideoinut Pariisiin Cité de la musiquen musiikkimuseoineen, Pompidou-keskuksen yhteydessä olevan Ircam-nykymusiikkikeskuksen ja nykymusiikin taitureista koostuvan Ensemble intercontemporain -yhtyeen.

Ei ihme, että Ranskan presidentti ja pääministerikin ovat muistaneet suurta visionääriä.

Boulez sävelsi kompleksisinta modernismia ja suosi sitä myös kapellimestarina. Hän johti 1970-luvulla BBC:n filharmonikkoja ja New Yorkin filharmonikkoja ja esiintyi tarkkuutensa vuoksi tervetulleena vierailijana kaikkien huippuorkesterien kanssa halki vuosikymmenten.

Ranskaan palattuaan hän toimi silloisen presidentin Georges Pompidoun myötävaikutuksella myös musiikkielämän Aurinkokuninkaana, joka lannisti traditionaalisempia säveltäjiä.

Hän jakaa mielipiteitä edelleen. HS.fi Kulttuurin kiertokyselyssä suomalaishuiput kapellimestari Susanna Mälkistä Esa-Pekka Saloseen ylistävät häntä musiikkielämän uudistajana ja avuliaana kollegana.

Toisaalta Salonen sanoo, että ”minun on vaikea hahmottaa muotoa ja narratiivia useimmissa hänen teoksissaan, eli suomeksi sanottuna putoan useimmiten kärryiltä”.

Säveltäjä Magnus Lindbergille Boulezin menetys on kuin Bachin tai Wagnerin ajan menetys – vaikka hänkään ei ymmärrä, miksi Boulezin piti olla julma joitakin säveltäjiä kohtaan. ”Siksi rakkaat ranskalaiskollegani pelkäsivät, että jos partituuriin laittaa kolmisoinnun, Pierre hylkää saman tien!”

Nuori Boulez oli täynnä vimmaa, kun Ranska vapautui natsimiehityksestä. Musiikkielämä oli rappiolla. Kuka sen korjaisi?

”Sinä, Pierre”, vastasi hänen opettajansa Olivier Messiaen.

Vimmaista oli yksityiselämäkin: varhainen suhde päättyi varhaisen elämäkerran mukaan suunnitelmaan kaksoisitsemurhasta. Tämän jälkeen Boulez piti yksityiselämänsä yksityisenä ja suuntasi vimmansa sävellyksiin, jotka olivat aluksi väkivaltaisia toisen pianosonaatin (1948) tapaan.

Vimma täytyi saada kontrolliin. Siinä auttoi Arnold Schönbergin 12-säveltekniikka, joka perustuu kromaattisen asteikon 12 sävelen tasa-arvoiseen ja systemaattiseen käyttöön. Näin vältettiin tonaaliset keskukset, myös duuri–molli-tonaalisuus.

”Jokainen muusikko, joka ei ole tuntenut 12-säveltekniikan välttämättömyyttä, on TARPEETON”, hän kirjoitti 1952.

Vuonna 2009 hän myönsi HS:lle vieneensä Schönbergin periaatteet ”absurdeihin johtopäätöksiin”Structures I:ssä. Tuossa teoksessa Boulez kontrolloi laskennallisesti säveltasojen lisäksi musiikin muitakin parametreja rytmeistä sointiväreihin. Tätä ”täyssarjallisuutta” opiskeltiin pian sävellysluokilla.

”Noudattamalla tätä logiikkaa päädymme absurdiin maailmaan, koska logiikka tuhoaa itsensä. Sitten tein Le marteau sans maître -teoksen, joka on täydellistä kirjoittamisen vapautta. Mitä tiukemmat säännöt, sitä varmemmin maailma pakenee sääntöjä”, Boulez sanoi ehkä yllättäenkin HS:lle.

Boulez osoitti vapautensa kiinnostuksellaan balilaiseen musiikkiin, moderniin jazziin ja Frank Zappaan, jonka boulezmaisimpia teoksia hän johti.

Lopulta hän ajatteli yleisönkin vastaanottokykyä.

”Jos variointia on liikaa ja tulos on liian kompleksinen, et tunnista keskinäisiä suhteita ja muoto hajoaa. Kuulija ei kiinnostu, jos ei voi seurata mitään. Ja jos tulos on liian ilmeinen, se ei ole kiinnostavaa, koska kaiken voi ennakoida”, hän sanoi.

Boulezin mukaan säveltäjän ei silti pidä yrittää miellyttää.

”Jos säveltää miellyttääkseen, ei miellytä kovin kauan. Jos säveltää vakuuttaakseen, se voi lopulta onnistua.”

Boulez muistetaan myös provokaattorina, joka toivoi vitsinä jopa oopperatalojen räjäyttämistä ja Kiinan kulttuurivallankumouksen punakaarteja läntiseenkin taiteeseen.

HS:n haastattelussa hän korosti, ettei toki polttaisi vanhoja mestariteoksia. ”Pidän niistä paljon, mutta en halua olla menneisyyden vanki.”

On inhimillistä, että vanhemmiten Boulezin mieli askarteli kuitenkin yhä enemmän menneisyydessä. Hän johti paljon kuolleita säveltäjiä. Omat sävellykset olivat usein hänen vanhojen teostensa laajennuksia.

Eräänlaiseksi motoksi jäänee ...explosante-fixe..., jota hän muokkasi 1970-luvun alusta vuoteen 1993. Teoksessa tuhoisa räjähdysvoima saadaan rakentavalla tavalla kontrolliin. Sama saattoi olla Boulezin pyrkimys elämässäkin.

Boulez ymmärsi senkin, että monien säveltäjien ja esittäjien oli pitänyt tehdä julkinen ”isänmurha”, jotta he eivät jäisi vain Boulezin opetuslapsiksi.

”Että pitäisikö nuorempien nyt tuhota minut saadakseen hengittää? Ottakoot mitä tarvitsevat ja sivuuttakoot loput!” Boulez arvioi HS:lle kuusi vuotta ennen kuolemaansa.

HS.fi Kulttuuri: Susanna Mälkki, Esa-Pekka Salonen ja muut huiput muistelevat Pierre Boulezia.

Vesa Sirén

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?