Muistot    |   Kuolleet

Erkki Pirtola

ITE-taiteen puolestapuhuja, kuva- ja performanssitaiteilija ja kriitikko – omasta mielestään vain taiteen arvostaja – Erkki Pirtola kuoli lauantaina 23. tammikuuta 2016 kotonaan Helsingissä sairauskohtaukseen 65-vuotiaana. Hän oli syntynyt Rautalammilla 18. toukokuuta 1950. Varmaankin kaikki Helsingin taidemaailmassa liikkuneet tunsivat Erkki Pirtolan. Viime vuosikymmeninä ei juuri ollut kuvataiteen tilaisuutta, jossa ei olisi voinut tavata tuota videokameraa heiluttavaa, pitkänhuiskeaa hahmoa.

Taiteilija Erkki Pirtola s. 18.05.1950 k. 23.01.2016

ITE-taiteen puolestapuhuja, kuva- ja performanssitaiteilija ja kriitikko – omasta mielestään vain taiteen arvostaja –Erkki Pirtola kuoli lauantaina 23. tammikuuta 2016 kotonaan Helsingissä sairauskohtaukseen 65-vuotiaana. Hän oli syntynyt Rautalammilla 18. toukokuuta 1950.

Varmaankin kaikki Helsingin taidemaailmassa liikkuneet tunsivat Erkki Pirtolan. Viime vuosikymmeninä ei juuri ollut kuvataiteen tilaisuutta, jossa ei olisi voinut tavata tuota videokameraa heiluttavaa, pitkänhuiskeaa hahmoa.

Nykypolvi muistaa Pirtolan ATV-kaapelikanavan ja netin huikeiden videodokumenttien tekijänä, mutta Pirtolan oma, anarkistinen taiteilijaura oli alkanut jo 1970-luvulla.

Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti galleria Halvoissa huveissa 1976. Populaarimpaa kulttimainetta Pirtola hankki Pekka Haaviston Komposti-lehden sarjakuvataiteilijana ja kriitikkona 1979–1982. Ystävältä Kalervo Palsalta opittu räävitön underground-asenne siirtyi laajempiin taidehankkeisiin, kun Pirtola 1979 suuntasi energiansa provokatiivisia performansseja toteuttaneeseen Ö-ryhmään.

Taidemaailman vaikuttajaksi Pirtola nousi Ilta-Sanomiin 1980–1992 kirjoittamiensa kuvataidekritiikkien omaperäisenä auteurina. Taide-lehden lukijat nauttivat Pirtolan sujuvasti hypähtelevästä sanataiteilusta viime vuosiin asti. Sanojen ja merkitysten tuunaus syntyi epäilystä: sanatkin edustivat Pirtolalle luutuneita käytäntöjä.

Juttuihinsa hän suhtautui kuin kollaasitaideoksiinsa, kunnianhimoisesti ja aina uusia yllättäviä yhdistelmiä etsien. Pirtola haki tekstiensä kohteet usein taiteen valtavirran ulkopuolelta. Kekseliään kritiikin pääkohteita olivat modernismin jähmetys, taideinstituutiot kuin myös yhteiskuntaan levittäytyvä, hyödylle pyhitetty ja ennakkoluuloilla paalutettu maailmankuva.

Kun Maaseudun sivistysliiton Liisa Heikkilä-Palo pyysi Pirtolaa ITE-taiteen etsintäryhmäänsä, solahti hän innolla mukaan – kuin olisi koko elämänsä etsinyt vain tätä. Pirtola kiitti ITE-taiteen ”pelastaneen” hänet.

1980-luvulla kuhissut vaihtoehtoliikehdintä oli hiipunut jo aikoja sitten ja Pirtola tunsi jääneensä kapinoineen ja taiteen karnevalismin vaalimisineen yksin. ITE-taiteesta hän löysi nuoruutensa ihanteet: rajattoman luovuuden, jossa naurattava keveys yhdistyy saumattomasti elämän syvimpiin totuuksiin ja tuntoihin. Yhteisymmärrys ja kiintymys ITE-taiteilijoiden kanssa oli syvää ja molemminpuolista.

Pirtola kirjoitti ITE-taidetta esitelleisiin julkaisuihin innoittuneita artikkeleita, kuratoi näyttelyitä ja kuvasi kymmenittäin taiteilijaesittelyvideoita. Yleisö sai nauttia näistä hulvattomista videokieputuksista ITE-näyttelyissä koti- ja ulkomailla.

Pirtola oli helposti innostuva, ja spontaanit ideat johtivat usein myös nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Eräiden avajaisten juhlallisuuksien päätteeksi hän syöksyi juhlatamineissa läheiseen järveen pulikoimaan. Kohta ilmeni, ettei epäkäytännöllisyydelleen uskollinen Pirtola ollut taaskaan muistanut ottaa mukaansa matkatavaroita – joten näyttely sai, yleisön suureksi huviksi, täydennyksekseen kuivuvan vaatekerran.

Yksityisissä keskusteluissa Pirtola teki kriittistä ja tarkkaa analyysiä ajan ilmiöistä, mutta kun oikea hetki koitti, anarkisti muuttui runoilijaksi: ”Taide on lintu, jota ei voi vangita ja jonka laulun voi kuulla kaikkialla. (…) Taiteen ydin on sama kuin elämälläkin, paradoksaalisuus. Hämmästely, ihmettely on henkisen laajentumisen tie ja sen tieteen metodina on haltioituminen” (Erkki Pirtola IS 18.12.1990)

Pirtolalle myönnettiin kuvataiteen valtionpalkinto 2011 ja taiteilijaeläke 2013.

Veli Granö
Kirjoittaja on taiteilija, ITE-ry:n puheenjohtaja ja Taideyliopiston professori.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuvataide
  • Ite-taide
  • Kuolleet