Muistot    |   Kuolleet

Allan Lehtinen

Palopäällikkö Allan Lehtinen kuoli Kuopiossa 27. tammikuuta 2016 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt 26. helmikuuta 1920 Pyhtään Mogenpörtin saarella.

Palopäällikkö Allan Lehtinen s. 26.02.1920 k. 27.01.2016

Palopäällikkö Allan Lehtinenkuoli Kuopiossa 27. tammikuuta 2016  95-vuotiaana. Hän oli syntynyt 26. helmikuuta 1920 Pyhtään Mogenpörtin saarella.

Opettaja patisti hyväpäistä poikaa oppikouluun, lupasi taata lainankin, mutta isä piti kustannuksia liian korkeina. Poika veti johtopäätökset ja lähti saarelta 16-vuotiaana rakennustöihin Kotkaan.

Keväällä 1940 alkoi viiden vuoden sotaretki. Lehtinen soti konekiväärimiehenä ja joukkueenjohtajana taisteluissa. Muurmannin radalla Vansjärvellä hän haavoittui luodista vasempaan sääreen. Vuonna 1943 nuori ylikersantti seuloi tulijoita Nikke Pärmin kuuluisaan vankipataljoona ”Mustaan Nuoleen”. Komennus Upseerikouluun tuli kesällä 1944. Rauha ehti tulla ennen kuin kokelas ehti takaisin rintamalle. Vaimo Milja (os. Rosenblad) löytyi Pyhtään Siltakylästä.

Palokuntaoli luonteva valinta miehelle, joka oli jo tottunut univormuun. Lehtinen uskoi koulutukseen. Kotkan palokunnassa hän luki työn ohessa keskikoulun oppimäärän kahdessa vuodessa, kiitettävin arvosanoin. Vuonna 1952 hänet valittiin palomestariksi Kuopioon.

Kirjallinen lahjakkuus sai Lehtisen virkamiesuralla yllättävän suunnan. Palolautakunnan pöytäkirjat olivat poikkeuksellisen huolella laadittuja ja ilmaisuiltaan hiottuja.

Alkuaan ruotsinkielinen Lehtinen puhui huoliteltua kirjakieltä. Alaisten piti kantaa univormua kunnialla ja palokaluston olla siistissä kunnossa. Hänestä käytettiin selän takana lempinimeä ”Lordi”.

Lehtinen siirtyi eläkkeelle palopäällikön ja läänin pelastustarkastajan virasta 1980. Alan päällystökoulun hän oli suorittanut ikämiehenä.

Eläkevuosistamuodostui Lehtiselle kolmas elämäntyö, jossa esiintymis- ja kirjoitustaidoille oli käyttöä. Politiikka turhautti suoraviivaisen miehen nopeasti, yksi kausi SDP:n kunnanvaltuutettuna Kuopiossa riitti. Puheenjohtajuudet lautakunnissa kiinnostivat, mieluisimpana Kansalaisopiston johtokunta.

Eniten sisältöä elämään antoi pitkään jatkunut työ Sotainvalidien Veljesliitossa.

Pohjois-Savon piirin puheenjohtaja tunsi tiettyä tyytyväisyyttä, kun sekä edeltäjä että seuraaja olivat kenraalin arvoisia miehiä. Lehtinen oli liittonsa valtuuston varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen. Niistä ansioista hänelle myönnettiin sodassa ansaitun Vapaudenmitalin seuraksi Vapaudenristi.

Arkisetkinasiat piti hoitaa jämptisti ja rehellisesti. Vakuutusyhtiö sai mökkimurrosta tarkan selvityksen, jossa varkaiden kerrottiin vieneen myös auton talvirenkaat, tarkennuksella ”melkein loppuun ajetut”.

Kotona ei kiroiltu, tupakoitu eikä tarjottu alkoholia. Mies, joka ikäluokkansa miesten tapaan oli uskonut, paitsi esimerkin voimaan, myös kuriin ja järjestykseen, pehmeni vanhemmiten hyvinkin suvaitsevaksi ja ymmärtäväksi.

Seitsemänkymmentä vuotta kestänyt liitto hioi puolisoiden särmät. Ystävällinen naljailu puolin ja toisin viesti loppuun asti keskinäisestä lämpimästä kunnioituksesta. Omaa polkuaan pitkään kulkenut mies saneli itse hoitotahtonsa lääkärille: ”Ei elvytetä. Menoksi vain.”

Lasse Lehtinen
Hannu Lehtinen

Kirjoittajat ovat Allan Lehtisen pojat.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?