Muistot    |   Kuolleet

Aimo Känkänen

Diplomiurkuri Aimo Johannes Känkänen kuoli 12. helmikuuta 2016 Lahdessa 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt Muolaassa, Karjalan kannaksella 24. toukokuuta 1922. Musiikista innostunut poika aloitti musiikkiopintonsa Viipurissa vuonna 1938. Sota katkaisi opinnot, ja vuodet 1940–1944 kuluivat rintamalla. Haitarinsoitto jatkui osin myös sotien aikana ja monet veteraanit muistelivat pitkään, miten radiossa rintamalla kuulutettiin: ”Seuraavaksi Aimo Känkänen ja Metsäkukkia”.

Diplomiurkuri Aimo Känkänen s. 24.05.1922 k. 12.02.2016

Diplomiurkuri Aimo Johannes Känkänen kuoli 12. helmikuuta 2016 Lahdessa 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt Muolaassa, Karjalan kannaksella 24. toukokuuta 1922.

Musiikista innostunut poika aloitti musiikkiopintonsa Viipurissa vuonna 1938. Sota katkaisi opinnot, ja vuodet 1940–1944 kuluivat rintamalla. Haitarinsoitto jatkui osin myös sotien aikana ja monet veteraanit muistelivat pitkään, miten radiossa rintamalla kuulutettiin: ”Seuraavaksi Aimo Känkänen ja Metsäkukkia”.

Aimo Känkänen oli suomalaisen musiikkielämän ja urkutaiteen edistäjänä poikkeuksellisen laaja-alainen. Hän toimi vuosikymmenten aikana aktiivisesti konsertoivana urkutaiteilijana sekä perusti Lahden kansainvälisen urkuviikon ja johti sitä vuoteen 1990. Känkänen oli myös tuottelias säveltäjä.

Ura alkoi Raumalta 1950-luvun alussa, ja Känkänen suoritti myös Sibelius-Akatemiassa urkujensoiton diplomitutkinnon. Vuonna 1959 hänet valittiin Keski-Lahden seurakunnan urkuriksi, josta virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1986. Känkänen toimi myös pitkään urkujensoiton opettajana Päijät-Hämeen konservatoriossa.

Känkänen kohdisti huomionsa jo 1960-luvun alussa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Hän kävi mm. Saksassa tutustumassa sikäläisiin urkutapahtumiin, myös Nürnbergin kansainväliseen urkuviikkoon. Hän tuli siihen tulokseen, että maastamme puuttui vastaavanlainen musiikkitapahtuma ja että juuri Lahti olisi sovelias paikka sille.

Känkänen oli jo aiemmin aloittanut Lahdessa kesäkonserttien sarjan. Elokuussa 1972 sarja huipentui ulkomaisten urkureiden konsertteihin, ja tästä kehittyi Lahden ensimmäinen kansainvälinen urkuviikko. Käytettävissä oli niukasti rahaa, mutta tämän korvasi innokas talkoohenki.

Vuosien kuluessa Lahden urkuviikko löysi oman paikkansa Suomen kulttuurikesässä. Tärkeä osoitus tästä oli Lahden kansainvälisen urkuviikon hyväksyminen Finland Festivals -ketjuun 1979. Tuolloin myös Keski-Lahden uusi kirkko – Alvar Aallon suunnittelema Ristinkirkko – Känkäsen suunnittelemine urkuineen oli urkuviikon käytössä.

Lahden kansainvälisen urkuviikon konsertit ovat soineet Yleisradion vaihto-ohjelmien puitteissa ympäri maailmaa.

Aimo Känkäsen sävellysharrastus alkoi jo viisikymmenluvun lopussa, mutta eläkkeelle jäätyään hän pääsi toden teolla keskittymään rakastamaansa työhön. Uusia sävellyksiä syntyi runsaasti, ja Känkästä on kutsuttu jopa Suomen tuotteliaimmaksi urkusäveltäjäksi. Sävellystuotantoon kuuluu myös kamarimusiikkia eri kokoonpanoille, yksinlauluja ja kuoromusiikkia sekä musiikkia mm. jousiorkesterille ja eri vaskisoittimille.

Känkäsen perintö urkutaiteen edistämisessä on kokonaisuudessaan merkittävä. Hän innosti ja rohkaisi nuoria alalle tulijoita useassa sukupolvessa positiivisella asenteellaan ja esimerkillään.

Aimo Känkäsen elämää leimasivat vahva kristillinen elämänkatsomus, kiintymys läheisiin ihmisiin ja myös aktiivinen järjestötoiminta mm. Rotary-järjestössä noin viiden vuosikymmenen ajalta. Avioliitto rakkaan Terttu-vaimon kanssa kesti miltei 50 vuotta, ja Aimo jaksoi aina seurata jälkikasvunsa asioita, kolmessa polvessa.

Janne Känkänen
Annikka Alanko
Petri Vähätalo

Kirjoittajat ovat Aimo Känkäsen poika sekä sukulaisia ja ystäviä.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet