Muistot    |   Kuolleet

Markku Siukonen

Tuottelias urheilukirjailija Markku Siukonen kuoli pitkälliseen sairauteen 68-vuotiaana Muuramessa 14. toukokuuta 2016. Hän oli syntynyt 2. helmikuuta 1948 Helsingissä. Siukonen oli suomalaisen urheilukirjallisuuden vankka vaikuttaja. Hän oli laatimassa yksin tai osana laajempaa kirjoittajajoukkoa noin 140 urheilukirjaa. Hän oli työssään pidetty, arvostettu ja pikkutarkka. Suurimmat menestykset ovat olleet neljätoistaosainen Urheilumme kasvot, Suuri olympiateos ja Urheilun vuosikirjat.

Tietokirjailija Markku Siukonen s. 02.02.1948 k. 14.05.2016

Tuottelias urheilukirjailija Markku Siukonen kuoli pitkälliseen sairauteen 68-vuotiaana Muuramessa 14. toukokuuta 2016. Hän oli syntynyt 2. helmikuuta 1948 Helsingissä.

Siukonen oli suomalaisen urheilukirjallisuuden vankka vaikuttaja. Hän oli laatimassa yksin tai osana laajempaa kirjoittajajoukkoa noin 140 urheilukirjaa. Hän oli työssään pidetty, arvostettu ja pikkutarkka. Suurimmat menestykset ovat olleet neljätoistaosainen Urheilumme kasvot, Suuri olympiateos ja Urheilun vuosikirjat.

Urheilumme kasvot -sarjaa piti alkujaan tulla viisi kappaletta, mutta niitä tulikin neljätoista.

Suuri Olympiateos valittiin Vuoden urheilukirjaksi 1988. Urheilun vuosikirja sai saman tunnustuksen vuonna 2000. Suuri olympiateos on ilmestynyt kolmetoista kertaa 1978–2012, ja niistä viimeinen kattaa olympiakisat 1896–2012.

Siukosen toimittama Urheilun vuosikirja ilmestyi katkeamattomana ketjuna 35 kertaa. Kirjasarja ilmestyy yhä Suomen Urheilukirjaston tutkijan Vesa Tikanderin laatimana.

Siukonen opiskeli Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Kirjalliset työt alkoivat pian valmistumisen jälkeen 1970. Kirjoittaminen ja tiedon kerääminen eivät ole olleet Siukoselle pelkkä harrastus. Hän on Suomen ensimmäinen ja mahdollisesti myös viimeinen päätoiminen urheilukirjailija. Kirjoittaminen alkoi ensin Scandia Kirjat Oy:llä 1972 ja kesti yli 42 vuotta.

Kansainvälinen olympiakomitea myönsi hänelle Olympic movement unity -palkinnon vuonna 1995. Suomen olympiakomitean ansioristin hän sai vuonna 2007, ja Suomen tietokirjailijat ry myönsi hänelle Tietokirjailijapalkinnon 2010.

Joulukuussa 2015 Siukonen vastaanotti opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän Pro Urheilu -mitalin. Tämän vuoden tammikuussa hän oli Urheilugaalassa ehdolla Vuoden urheilukulttuuriteko -luokassa.

Siukonen loi uransa kovalla tahdolla, sinnikkyydellä ja taloudellisessa ahdingossa. Vaikka hän sai loppu-urallaan tunnustusta, hän eli vähäisten tulojen ja apurahojen varassa sekä jonkin aikaa myös velkojensa varjossa. Henkisyys ja luovuus olivat tärkeämpiä kuin setelit.

Hän oli iloinen trubaduuri ja armoton Beatles-fani, joka ymmärsi myös klassisen musiikin.

Avioerojen myötä hänestä kasvoi Muuramen Kinkomaalla ”Kinkolandian erakko”, joka puursi kirjoja yksinäisyydessä.

Keväällä 2014 Siukonen ilmoitti HS:n haastattelussa päättäneensä lopettaa urheilun tietokirjojen tekemisen. ”Nyt ei ole mitään muuta kesken kuin lastenlasten kasvu.”

Siukosen lapsista Sebastian Siukonen on ollut kansallisen tason kymmenottelija. ”Oli erilainen fiilis seurata urheilua, kun oma poika urheili. Kestin katsoa, vaikka jännitti”, Markku Siukonen sanoi.

Ari Pusa

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet