Muistot    |   Kuolleet

Stuart Köhler

Metsänhoitaja Stuart (Stutsi) Köhler kuoli 6. huhtikuuta 2016 Hämeenlinnassa. Hän oli 86-vuotias, syntynyt 30. maaliskuuta 1930 Nauvossa. Apteekkari-isän saatua apteekkioikeuden Heinolan maalaiskuntaan ruotsinkielisessä perheessä kasvanut Köhler joutui uuteen ympäristöön. Yleisurheilun innostamana hän omaksui nopeasti kavereiden tavat ja kielen Heinolan Iskussa, jonka järjestämiin kilpailuihin hän osallistui. Yhteydet seuraan jatkuivat vuosittaisina tapahtumina aina vuoteen 2015 saakka, ja Köhler kirjoitti seuran toiminnasta hienon historiikin.

Metsänhoitaja Stuart Köhler s. 30.03.1930 k. 06.04.2016

Metsänhoitaja Stuart (Stutsi) Köhler kuoli 6. huhtikuuta 2016 Hämeenlinnassa. Hän oli 86-vuotias, syntynyt 30. maaliskuuta 1930 Nauvossa.

Apteekkari-isän saatua apteekkioikeuden Heinolan maalaiskuntaan ruotsinkielisessä perheessä kasvanut Köhler joutui uuteen ympäristöön. Yleisurheilun innostamana hän omaksui nopeasti kavereiden tavat ja kielen Heinolan Iskussa, jonka järjestämiin kilpailuihin hän osallistui. Yhteydet seuraan jatkuivat vuosittaisina tapahtumina aina vuoteen 2015 saakka, ja Köhler kirjoitti seuran toiminnasta hienon historiikin.

Syntymäpaikan meri ja purjehdus olivat Köhlerin suuria rakkauksia. Omin käsin valmistettu Betty-alus oli joka kesä käytössä lähes 40 vuorokautta. Hänen Merikarhujen jäsenenä tekemänsä sadat matkat Saaristomerellä ja Ahvenanmaan ympäristössä on tarkasti tallennettu. Kun voimat alkoivat hiipua, Köhler riisui purjeet ja teki lopuksi pieniä kahviretkiä Vanajavedellä puolisonsa Marjatan kanssa.

Stuart ”Stutsi” Köhler oli monipuolisesti lahjakas. Aluemetsänhoitajan ja Harvialan isännöitsijän töiden päätyttyä hän ei tyytynyt pelkästään eläkkeellä oloon. Hän oli käynyt Yleisradion selostajakurssin ja toimitti usean vuoden ajan Metsäradiota. Siinä yhteydessä hän tutustui musiikkiin ja sen esittäjiin.

Erityisen rakkaaksi muodostuivat operetit, joista Köhler teki kaksi kirjaa ja useita radio-ohjelmia nimeltä Kolme punaista ruusua.

Kirjoitusharrastus tuotti muitakin teoksia. Sota-aikana autojen polttoaineena käytettyä puukaasua koskevassa kirjassaan Köhler totesi, etteivät metsät enää riittäisi nykyisen autokannan tarpeisiin, jos polttoöljyn tuonti jostakin syystä vaikeutuisi. Sota-Volvon matkassa -kirjassa hän kuvasi palan Suomen historiaa kertoessaan Vekka-liikenteen sota-ambulanssiksi muutetun bussin vaiheista.

Köhler tunnusti olevansa esiintymishaluinen, ja siitä kiittivät sotaveteraaniyhdistykset ja eläkeläisseurat, joille hän piti satoja musiikkituokioita levyjä soitellen ja niiden taustoja selvitellen. Hän oli myös innokas ammatti- ja paikallisten lehtien lukija ja ahkera kommentoija.

Kätevät kädet ja rikas mielikuvitus saivat Köhlerin rakentelemaan kaikenlaista hyödyllistä ja mukavaa. Hänelle oli tärkeää, että kaikki oli järjestyksessä, niin työkalut verstaassa ja paperit sekä kuvat omilla paikoillaan työhuoneessa.

Köhler oli Hämeenlinnan Rotaryklubin, Paasikiviseuran sekä Hämeenlinnan Metsänomistajien osallistuva ja aloitteellinen jäsen.

Vili Komulainen
Lassi Hemmi

Kirjoittajat ovat Stuart Köhlerin ystäviä.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet