Muistot    |   Kuolleet

Glory Härkönen

Filosofian maisteri Glory Härkönen (o.s. Toivonen) kuoli Helsingissä 4. toukokuuta 2016 82-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 3. syyskuuta 1933. Härkösen elämässä tärkeää oli vieraiden kielten lisäksi perhe, erityisesti lapsenlapset, musiikki, stadilaisuus sekä kristillinen usko.

Filosofian maisteri Glory Härkönen s. 03.09.1933 k. 04.05.2016

Filosofian maisteri Glory Härkönen (o.s. Toivonen) kuoli Helsingissä 4. toukokuuta 2016 82-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 3. syyskuuta 1933.

Härkösen elämässä tärkeää oli vieraiden kielten lisäksi perhe, erityisesti lapsenlapset, musiikki, stadilaisuus sekä kristillinen usko.

Härkönen oli paljasjalkainen stadilainen: hän syntyi ja varttui Helsingin Rööperissä nelihenkisessä perheessä köyhissä oloissa. Hänen äitinsä työskenteli kirjapainossa, isä kuoli lasten ollessa teini-ikäisiä.

Glory Härkönen sai harvinaisen etunimensä 1900-luvun alkupuolella julkaistusta H. Cainen romaanista nimeltä Kristitty, jonka päähenkilö oli Härköstä ulkonäöltään ja luonteeltaankin muistuttava nuori punatukkainen nainen nimeltään Glory. Opettajanuransa aikana Glory käytti kutsumanimenään toista etunimeään ääntämisen helppouden vuoksi, mutta siirtyi vanhemmiten takaisin alkuperäisen etunimensä käyttöön.

Hän kävi Helsingin tyttölyseota ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1952, sukunsa ensimmäisenä, loistavin arvosanoin. Lahjakkaana oppilaana hän pystyi rahoittamaan opintonsa pelkästään stipendien turvin.

Kielellisesti lahjakas Härkönen opiskeli englantilaista ja germaanista filologiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi 1950-luvun lopussa. Hän teki pro gradu -työnsä muinaisen englannin kielen kehittymisestä nykykieleksi.

Härkönen opetti vieraita kieliä ja antoi sekä yksityis- että luokkaopetusta eri puolilla Suomea: Vaalassa, Karjaalla ja Vantaalla. Hän toimi pitkään englannin ja saksan kielen lehtorina sekä Hakunilan että Länsimäen yläasteella Vantaalla.

Glory Härkönen piti lukemisesta, opettamisesta ja laulamisesta. Hän nautti täysin sydämin esiintymisestä sekä opettaessaan että laulaessaan esimerkiksi karaokessa, jolloin hänen iloinen, impulsiivinen ja räiskyvä luonteensa oli elementissään. Hän oli elämäntavoiltaan boheemi mutta opetustyössä pedantti vieraiden kielten ääntämisen ja kirjoittamisen suhteen. Hän oli pidetty oppilaidensa keskuudessa omaperäisen opetustyylinsä vuoksi. Härkönen suoritti myös kosmetologin tutkinnon omaksi ilokseen.

Härkösen elämänhalu ja optimistinen elämänasenne olivat vertaansa vailla, ja ne elävät edelleen hänen läheisissään. Näiden elämänarvojen avulla hän selvisi elämänsä vaikeistakin ajoista. Hän eli voimakkaasti hetkessä, ja hänen elämänsä oli siksi rikasta.

Asuessaan vanhainkodissa viime vuosikymmenen ajan Glory Härkönen puhui edelleen päivittäin saksan ja englannin kieliä ja ilahtui suunnattomasti tavatessaan kielitaitoisia hoitajia ja muiden vanhusten omaisia. Hän myös seurasi aktiivisesti yhteiskunnallisia asioita television välityksellä. Glory Härkösen stadilaisuutta ja isänmaallisuutta kuvastaa se, että hän lauloi kunnialauluna itselleen ja isänmaalleen Maamme-laulun ennen vaipumistaan ikiuneen.

Satu Ek
Kirjoittaja on Glory Härkösen tytär.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet