Muistot    |   Kuolleet

Timo Eirola

Aalto-yliopiston matematiikan professori Timo Eirola kuoli Helsingissä 15. toukokuuta 2016, 65-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 7. kesäkuuta 1951. Eirola oli kansainvälisesti arvostettu matemaatikko, jonka erikoisalana oli matematiikan numeeristen menetelmien kehittäminen.

Matemaatikko Timo Eirola s. 07.06.1951 k. 15.05.2016

Aalto-yliopistonmatematiikan professori Timo Eirola kuoli Helsingissä 15. toukokuuta 2016, 65-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 7. kesäkuuta 1951.

Eirola oli kansainvälisesti arvostettu matemaatikko, jonka erikoisalana oli matematiikan numeeristen menetelmien kehittäminen.

Hänen työllään on ollut suuri merkitys monilla fysiikan ja insinööritieteiden alalla.

Eirolan tie matemaatikoksi oli mielenkiintoinen. Ylioppilaaksi päästyään hänen oli määrä aloittaa opiskelut silloisen Teknillisen korkeakoulun sähköosastolla. Seikkailumieli sai kuitenkin voiton, ja hän siirtyi Leningradin valtionyliopistoon lukemaan matematiikkaa.

Vuoden jälkeen hän palasi Otaniemeen ja valmistui diplomi-insinööriksi Systeemiteorian laboratoriosta professori Hans Blombergin ohjauksella.

Tässä vaiheessa Eirolalle oli jo selvinnyt tuleva ura: matematiikan täsmälliset päättelyketjut viehättivät häntä siinä määrin, että Teknillisen fysiikan osasto oli luonteva valinta jatko-opintojen suorituspaikaksi.

Tekniikan tohtoriksi hän väitteli vuonna 1985 professori Olavi Nevanlinnan johdolla aiheesta, jonka tutkimisen hän oli aloittanut Systeemiteorian laboratoriossa tohtori Jussi Oravan kanssa. Eirola oli TKK:ssa tutkijana ja apulaisprofessuurin hoitajana kymmenisen vuotta. Toimittuaan jonkun aikaa Joensuun yliopiston sovelletun matematiikan professorina ja laitoksen johtajana hänet nimitettiin vuoden 1999 alusta Teknilliseen korkeakouluun matematiikan professoriksi, josta hän jäi eläkkeelle vuoden 2016 alusta.

Eirola vieraili monissa ulkomaisissa matematiikan tutkimuslaitoksissa, muun muassa Leningradin valtionyliopistossa, Mittag–Leffler-instituutissa Tukholmassa, Banach Centerissä Varsovassa, Geneven yliopistossa ja Georgian teknillisessä korkeakoulussa Atlantassa.

Eirolalla oli monia harrastuksia matematiikan lisäksi.

Hän pelasi innokkaasti šakkia, oli erinomainen tenniksen pelaaja ja musikaalisesti äärimmäisen lahjakas: hän soitti selloa, klassista kitaraa ja osallistui kuorotoimintaan Polyteknikkojen Kuorossa.

Hän oli intohimoinen purjehtija ja nautti suuresti navigointitaitojen opiskelusta, muun muassa tähtiin perustuva suunnistus oli hänelle mieluista.

Matemaatikon stereotyypistä poiketen hän oli tavattoman taitava käsistään. Hän rakensi perheelleen talon sähkötöitä myöten (tässä oli diplomi-insinöörin tutkinto TKK:sta hyödyllinen), ja hän auttoi mielellään ja omaa aikaansa laskematta ystäviään erilaisissa talonkorjausprojekteissa.

Monet hänen ystävistään saivat häneltä suurta apua matematiikan eri osa-alueilla: Eirola opasti ystäviään yhtä mielellään niin lukion knoppikysymyksissä kuin myös teoreettisen fysiikan poikimissa matemaattisissa ongelmissa.

Eirola oli sosiaalinen ja hänellä oli suuri ystäväpiiri, joka jäi kaipaamaan aivan liian aikaisin poismennyttä ystäväänsä.

Antti-Pekka Jauho
Olavi Nevanlinna

Kirjoittajat ovat Timo Eirolan ystäviä ja työtovereita.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet