Muistot    |   Kuolleet

Ritva Heikkilä

Ritva Heikkilä 1920–2016

Teatterineuvos Ritva Heikkilä s. 12.01.1920 k. 11.08.2016

Teatterineuvos Ritva Heikkilä (o.s. Ristolainen) kuoli 11. elokuuta 2016 96-vuotiaana Helsingissä. Hän syntyi 12. tammikuuta 1920 Terijoella Karjalankannaksella.

Heikkilä oli mutkaton ihminen, tunsi tuhansia ja sinutteli kaikkia. ”Hyvä! Pentti”, raikui Rautatientorilla, kun Heikkilä tervehti tuttua matkan päästä.

Enää ei hänen äänensä kuulu. Alzheimer ahnehti yhdistysaktiivilta ja tulisieluiselta organisoijalta sanat ja vei voimat.

Terijoki, sen tarinat ja ihmiset olivat opettajaperheen esikoiselle sydämenasia. Hän toimitti seudusta useita kirjoja. Hän vieraili Terijoella kymmeniä kertoja.

Evakkomatka johti hänet Helsinkiin ja maailmalle. Rajapitäjästä hän lähti yhdellä viimeisistä junista talvisodan alkamispäivän tykkien jylinässä 30. marraskuuta 1939.

Opiskelu Suomessa ja ulkomailla vei Heikkilän kulttuuripiireihin. Hän suuntautui kirjoittajaksi, lehtialalle ja teatteriin. Hän oli Kansallisteatterin dramaturgi ja pääsihteeri 1952–1984.

Ennen Kansallisteatteria hän työskenteli taidelehti Kuvassa ja ystävystyi 1940-luvulla muun muassa Sirkka Seljan, Anja Vammelvuon, Eila Kivikk’ahon ja Eeva-Liisa Mannerin kanssa.

Heikkilän kirjallisia kotijumalia olivat William Shakespeare ja Kalevala.

Heikkilän suuria omia töitä oli Ida Aalberg: Näyttelijä jumalan armosta -elämäkerta (1998). Tutkimustyön ajaksi hän ”muutti” kotitalon naapuriin yliopiston pääkirjastoon ja sulautui pariksi vuodeksi osaksi talon väkeä. Karjala-palkinnon hän sai Terijoen vuodenajat -kirjasta (1991).

Hän toimitti useita teoksia teatterivaikuttajista ja teatterin historiasta. Tuhansien lehtijuttujen ja pakinoitten aiheet vaihtelivat Filippiinien ihmeparannuksista Kyproksen presidentin Makarioksen haastatteluun.

Heikkilä oli myös kulttuurilähettiläs. Vuonna 1961 hän kiersi puolen vuoden ajan yhdysvaltalaisissa yliopistoissa esitelmöimässä suomalaisesta teatterista. 1950-luvulla hän opiskeli Fulbright-stipendiaattina Stanfordissa Kaliforniassa.

Teatterihistoriasta hän luennoi vuosia Helsingin yliopistossa. Televisiotyö tuli tutuksi Suomen television alkuaikojen kulttuuriohjelmissa 1950- ja 1960-luvulla. Myös radio-ohjelmien tekijänä hän ahkeroi.

Ritva Heikkilä oli ihmisten innostaja ja auttaja, marjanpoimijana vailla vertaa mutta epäkäytännöllinen teknillisissä asioissa.

Auringonpalvojaksi hän oppi Terijoen rivieralla. Helsingissä yliopiston kasvitieteellinen puutarha Kaisaniemessä ja Seurasaaren nakuranta olivat kruununhakalaiselle Heikkilälle kuin toinen työhuone.

Hän oli 1950-luvulla naimisissa vuonna 1961 kuolleen runoilija Lasse Heikkilän kanssa.

Juhani Heikkilä
Kirjoittaja on Ritva Heikkilän poika.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet