Muistot    |   Kuolleet

Irene Peltonen

Irene Peltonen 1927–2016

Toiminnanjohtaja Irene Peltonen s. 11.03.1927 k. 14.06.2016

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piirin toiminnanjohtaja Irene Peltonen kuoli Rovaniemellä 14. kesäkuuta 2016. Hän oli syntynyt 11. maaliskuuta 1927 Urjalassa.

Opiskeltuaan kasvatustieteitä ja sosiologiaa Jyväskylän Kasvatusopillisessa Korkeakoulussa Peltonen laajensi maailmankuvaansa 50-luvun alkupuolella Englannissa, oppi siellä kielen ja teenjuonnin, liftasi Ruotsista Italiaan ja takaisin, nukkui tarpeen tullen taivasalla. Samalla avartuivat ajatuksetkin ja avarina ne aina pysyivät.

Peltonen sijoitti pienet säästönsä rättisitikkaan ja purjeveneeseen. Noihin aikoihin aina valmis Peltonen osallistui innokkaasti myös partiotoimintaan ja toimi 1960-luvun alussa Varsinais-Suomen Partiotyttöpiirin toiminnanjohtajana.

Viisikymmentä vuotta sitten Peltonen haki työpaikkaa Mannerheimin Lastensuojeluliitosta ja tultuaan valituksi muutti Rovaniemelle. Hän tarttui uusiin tehtäviinsä liiton Lapin piirin toiminnanjohtajana tarmokkaasti ja lasten hyvinvoinnin edistämisestä muodostui neljännesvuosisadan kestänyt elämäntyö, joka ulottui Lapista Afrikkaan.

Peltonen oli aikansa verkostoituja. Tämä helpotti kanssakäymistä päättäjien kanssa kaikissa Mannerheimin Lastensuojeluliiton hankkeissa. Peltonen sai porukan innostumaan ja hänen aikanaan oli Lapin piiri yksi liiton aktiivisimmista piireistä.

Uupumatta kiersi Peltonen pitkin laajaa Lappia, rohkaisi ja neuvoi paikallisosastoja aloittamaan uusia projekteja, kuljetti ja opasti MLL:n ja Helsingin Lastenklinikan ulkomaisia vieraita. Työuransa loppuvaiheessa Peltonen keskittyi lasten kansainvälisiin asioihin.

Peltonen touhusi Suomen Ladussa, Pohjola Nordenissa, rakensi Vuontisjoelle Nikulaavun ja samalla tutustui laaja-alaisesti, yli pohjolan rajojen, mökkien muoreihin, kämppien jätkiin, taiteilijoihin ja herrasväkiin, näki ja ymmärsi kerta kerralta enemmän ja ehjemmin. Lujia ystävyyksiä solmiutui.

Kaikkeen mihin Peltonen ryhtyi ohjasi myönteinen uteliaisuus ja ehtymätön tarmo. Kaikkeen liittyi myös reilu peli: päivää sanottiin kunnolla käteen tarttuen ja suoraan silmiin katsoen. Ireneltä löytyi aina yllättävillekin tulijoille vieraanvaraa ja lämmintä tervetuloa.

Sisarensa lapsille ja heidän perheilleen Peltonen oli kuunteleva ja viisas varaäiti, joka retkeili lasten kanssa kielikursseille ja äitinsä Ahvenanmaalla asuneen sukuhaaran asuinsijoille.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Peltonen keskittyi myös sukututkimukseen, eikä jäänyt tietokoneaikakaan Ireneltä kokematta. Sähköpostit suihkivat ja netistä löytyi tietoa tarvittaessa.

Elämä lähensi Peltosta kulttuurin moniin tahoihin, ihmiseloon yleensä, musiikkiin, kirjallisuuteen, kuvataiteisiin, valokuvaukseen, teatteriin ynnä kaikkeen, mitä tarjolla oli.

Oma luja maailmankuva, vankkumaton humanismi ja luottamus ihmiseen ohjasivat Peltosta työssä, harrastuksissa ja ystävyyssuhteissa. Irenen ihmisessä oli ominaisuuksia paremman ja kestävämmän maailman ominaisuuksiksi.

Kristiina ja Yrjö Wiherheimo
Kirjoittajat ovat Irene Peltosen ystäviä.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?