Muistot    |   Kuolleet

Eeva Rihu

Taidemaalari Eeva Rihu menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan 6. heinäkuuta 2016 63-vuotiaana. Eeva Rihu syntyi taiteilijaperheen vanhimpana tyttärenä Turussa 16. helmikuuta 1953. Rihu oli taidemaalari, jonka persoonallinen taiteilijanlaatu ylitti ahtaan luokittelun. Jo valmistuessaan Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1977 hän edusti taidemaalarina sellaista ajattomuutta, joka ei vastannut aikansa vaihtuviin trendikkäisiin odotuksiin tai taiteen valtavirran käsityksiin.

Taidemaalari Eeva Rihu s. 16.02.1953 k. 06.07.2016

Taidemaalari Eeva Rihu menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan 6. heinäkuuta 2016 63-vuotiaana. Eeva Rihu syntyi taiteilijaperheen vanhimpana tyttärenä Turussa 16. helmikuuta 1953.

Rihu oli taidemaalari, jonka persoonallinen taiteilijanlaatu ylitti ahtaan luokittelun. Jo valmistuessaan Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1977 hän edusti taidemaalarina sellaista ajattomuutta, joka ei vastannut aikansa vaihtuviin trendikkäisiin odotuksiin tai taiteen valtavirran käsityksiin.

Eeva omaksui helposti klassisen kevyen maalaustekniikan ja kehittyi niin taitavaksi, että Taideakatemian muilla opiskelijoilla oli tapana käydä katsomassa Eevan töitä.

Eeva opiskeli myös Vantaan musiikkiopistossa kitaran soittoa sekä viulunsoittoa Erkki Pohjolan johdolla, kunnes lahjakkaan viulistin ura jäi kuvataiteen takia.

Eeva Rihun maalauksissa näkyy myös hieno rytmin ja liikkeen taju, joka perustui hänelle niin rakkaaseen tanssitaiteen harrastukseen.

Eeva Rihun kaksi laajaa yksityisnäyttelyä Helsingissä 1980-luvun lopulla olivat suuria menestyksiä. Ylimalkaisesta kritiikistä huolimatta yleisö rakasti hänen ihmiskuvaustaan ja teoksia ostettiin paljon.

Eeva maalasi mielellään ihmiskuvia. Hän sai tehdäkseen poikkeuksellisen runsaasti virallisia muotokuvia, joita koko uran aikana lasketaan syntyneen sata kunta.

Hän osasi luonnollisen näköisyyden ja tajusi ihmisessä teeskentelemättömän parhaan puolen, jos siihen vain oli mahdollisuus.

Työskennellessään hän loi malleihinsa luottamuksellisen suhteen, johon psykologinen tarkkanäköisyys kuului olennaisena osana. Samalla antaumuksella hän suhtautui oppilaisiinsa opettaessaan energisesti maalausta ja elävän mallin piirustusta. Hänen opiskelijansa valitsivat hänet vuoden parhaaksi opettajaksi Taideteollisessa korkeakoulussa.

Eevan työt olivat aina tarkassa ihmiskuvauksessaan herkkiä, läpivalaisevan yksityisiä ja avoimia.

Ihmisenä hän vaati eniten itseltään ja osasi kannatella muitakin kuin ystäviään poikkeuksellisen valoisalla energiallaan.

Huonolle käytökselle hän nauroi räjähtävästi. Toisinaan hän ei osannut elää tavallista arkea. Hän väsyi omaan osaansa ja eristäytyi ateljeeasuntoonsa pitkiksi ajoiksi. Silti hänet saattoi tavata kävelyllä talvisessa puistossa. Nyökäten haikean kevyesti hän jatkoi matkaansa pieni hymy huulillaan.

Eeva Rihu ei saanut elinaikanaan juuri lainkaan julkista tunnustusta. Hän pääsi vasta 2000-luvun alussa lyhyen ajan työskentelemään vuosiapurahan turvin. Hänen oma taiteellinen tuotantonsa kärsi muotokuvien tilaustöistä ja opettamisesta, jotka muodostivat epätasaisen toimeentulon pääosan.

Eeva Rihun töistä välittyy sellainen silmän, mielen ja käden yhtäaikainen taito, jota nykyään harvoin on esillä taidegallerioissa tai - museoissa.

Osmo Kivimäki
Sari Nieminen
Anneli Sipiläinen

Kirjoittajat ovat Eeva Rihun ystäviä.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet
  • Kuvataide