Muistot    |   Kuolleet

Andrzej Wajda

Andrzej Wajda 1926–2016

Ohjaaja Andrzej Wajda s. 06.03.1926 k. 09.10.2016

Elokuvaohjaaja Andrzej Witold Wajda kuoli Varsovassa 9. lokakuuta 2016 lyhyen sairauden jälkeen.

Puolan tunnetuimpiin taiteilijoihin kuulunut ohjaaja Wajda oli kuollessaan 90-vuotias. Hän oli syntynyt 6. maaliskuuta 1926 Suwalkissa, lähellä Liettuan rajaa.

Wajdan äiti Aniela Wadja oli opettaja ja isä Jakub Wadja upseeri, joka surmattiin 1940 Katyńin verilöylyssä. Hänen ruumiinsa jäänteitä ei koskaan löydetty.

Neuvostoliiton armeijan toimeenpanemassa joukkosurmassa murhattiin tiettävästi yli 22 000 puolalaista sotavankia ja siviiliä.

Saksa hyödynsi tapahtumaa omassa propagandassaan, mutta sodan jälkeen, Puolan jäätyä Neuvostoliiton etupiiriin virallinen historiankirjoitus yritti sysätä tapahtumat Saksan syyksi.

Andrzej Wajda ohjasi joukkosurmasta elokuvan Katyń jo ikämiehenä vuonna 2007.

Aiheen henkilökohtaisuus ei tässäkään tapauksessa sumentanut ohjaajan hahmotuksia, pikemminkin päinvastoin.

Eläminen kotimaan historian lukuisten tragedioiden ja käännekohtien kanssa vain syvensi hänen taitavan kerrontansa koskettavuutta, joka ei koskaan sortunut sentimentaaliseen alleviivaukseen.

Katyń oli Wajdan ohjauksista neljäs ja viimeinen, joka nostettiin kilpailemaan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscarista.

Ohjaaja itse oli jo voittanut henkilökohtaisen kunnia-Oscarin vuonna 2000.

Jo sitä ennen hänet oli huo-mioitu lukuisilla palkinnoilla maailman merkittävimmillä elokuvafestivaaleilla Berliinissä, Cannesissa ja Venetsiassa sekä muualla aina Suomessa vuonna 1963 myönnettyä Jussi-palkintoa myöten.

Luonnollisesti sota vaikutti suuresti Andrzej Wajdaan, joka jo teini-ikäisenä liittyi kotimaansa vastarintaliikkeeseen.

Rauhan tultua hän opiskeli maalaamista impressionismi suurimpana innoittajanaan, mutta vaihtoi elokuvaan ja valmistui ohjaajaksi Lódźin korkeakoulusta vuonna 1954.

Seuraavana vuonna valmistui hänen esikoisensa Sukupolvi, joka tutki puolalaisnuorison kasvua natsien miehittämässä maassa.

Sotakokemuksia peilanneiden mestariteosten Kanal – kirottujen tie (1957) ja Tuhkaa ja timanttia (1958) myötä ohjaaja tunnustettiin yhdeksi alansa suuruuksista. Hän onnistui tekemään elokuvia näkemystensä mukaisesti, vastoin poliittisten sensorien toiveita.

Wajdan merkitys yhteiskunnallisen elokuvan tekijänä kasvoi uusiin mittoihin aikalaiskuvauksilla Marmorimies (1977) ja Rautamies (1981).

Ohjaaja liittyi Lech Walesan johtamaan Solidaarisuus-liikkeeseen ja toimi parlamentaarikkona, tosin hän joutui välillä maanpakoon, kun kiristyvät välit Puolan hallinnon kanssa johtivat työskentelymahdollisuuksien menetykseen.

Wajda ohjasikin elokuvia myös muissa maissa, tunnetuimpana esimerkkinä ranskalainen vallankumouseepos Danton (1983).

Kaikkine yhteiskunnallisine ambitioineen Wajda oli poikkeuksellinen taiteilija, joka läpi uransa kykeni luomaan yksityistä ja yleistä historiaa yhdistäviä humaaneja merkkiteoksia.

Yhteensä lähes viisikymmentä pitkää elokuvaa ohjanneen Wajdan viimeiseksi työksi jäänyt Powidoki. Elämäkertakuvaus stalinismin uhriksi joutuneesta avantgardetaiteilija Wladyslaw Strzeminkistä valmistui keväällä 2016.

Avioliittoja Wajda solmi neljä.

Arto Pajukallio

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet