Muistot    |   Kuolleet

Zoltán Kocsis

Zoltán Kocsis 1952–2016

Pianisti Zoltán Kocsis s. 30.05.1952 k. 06.11.2016

Suuri unkarilainen pianisti ja ahkera kapellimestari Zoltán Kocsis kuoli pitkäaikaiseen sairauteen Budapestissa 64-vuotiaana 6. marraskuuta 2016. Hän oli syntynyt 30. toukokuuta 1952.

Kocsis tuntui pysäyttämättömältä vuoteen 2012 asti, jolloin hän kävi läpi sydänleikkauksen. Hän oli perunut konserttinsa viimeisinä viikkoinaan lääkärien ehdotuksesta.

Kocsis aloitti pianonsoiton kolmevuotiaana, voitti Unkarin radion Beethoven-kilpailun 18-vuotiaana ja aloitti kansainvälisen uran, joka toi hänelle Kossuth-palkinnon vuosina 1978 ja 2005. Hän sai vierailla Unkarista kaikkien merkittävien orkesterien solistina Berliinin ja Wienin filharmonikoista lähtien.

Hän levytti nopeasti ison osan keskeistä pianokirjallisuutta Debussysta Rahmaninoviin, mutta unkarilaiset säveltäjät olivat hänelle erityisen läheisiä. Hänen kokonaislevytyksensä Béla Bartókin pianotuotannosta on oivaltava ja erinomainen.

Vuonna 1983 hän perusti Iván Fischerin kanssa Budapestin festivaaliorkesterin. ”Se oli ensimmäinen hyvä unkarilainen orkesteri. Meillä oli näitä suurmiehiä Bartókista ja Zoltán Kodálysta lähtien, mutta ei kunnon organisaatioita”, hän muisteli Helsingin Sanomille vuonna 2005.

Tiet Fischerin kanssa erkaantuivat, kun Kocsis halusi johtaa enemmän, mutta Fischer arvosti häntä loppuun asti. ”Hän oli musiikin jättiläinen, harvinaislaatuinen nero”, Fischer kommentoi Facebook-sivuillaan.

Kocsis otti vastaan Unkarin valtion filharmonikkojen ylikapellimestarin tehtävät 1997. Hän aiheutti skandaalin vaatimalla jokaista muusikkoa uuteen koesoittoon. 26 muusikkoa sai potkut. Hän muutti myös orkesterin nimen Unkarin kansalliseksi filharmoniseksi orkesteriksi, koska entinen nimi muistutti häntä liikaa Neuvostoliiton vallan ajoista.

Kocsis panosti orkesteriin paljon. ”Johdan orkesteriani 35 viikkoa vuodessa ja pidän kaksi harjoitusta päivässä!” hän ylpeili HS:n haastattelussa 2005 velmulla ja ilmeikkäällä tavallaan.

Hän muokkasi orkesterista omansa, ja suuren persoonallisuutensa vuoksi hän onnistui joskus tekemään saman myös kapellimestarivierailuilla muiden orkesterien edessä.

Vuodesta 1987 hän julkaisi myös sävellyksiään, mutta ainutlaatuisimmillaan hän oli mestaripianistina. Kocsisin sointi oli usein suora, jopa teräksinenkin, mutta ei koskaan yksiulotteinen.

Hänen oli yhtä helppo syventyä Bartókin äkkivääriin käänteisiin kuin Mozartin sonaattien ja konserttojen hitaiden osien pyhyysvaikutelmiin.

Kocsis jäi monen mieleen Suomessa jo 1975, kun hän soitti Finlandia-talossa ylimääräisenä Unkarin kansallislaulun – uruilla. Paluuta saatiin odottaa aina vuoteen 2005, jolloin hän loisti Radion sinfoniaorkesterin konsertissa Bartókin kolmannen pianokonserton solistina.

Vesa Sirén

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet